sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Dreams come slow but they go so fast




Kivaa sunnuntai-iltaa!
(Translation is coming later, have fun with gibberish until that ;)

Huhhuh. Tasan neljä viikkoa siitä, kun lähdin Australiasta! Piti ihan kalenterista laskea, ennen kun uskoin sen olevan totta. Kyllä se vaan oli. Ihan kummaa. 

En oo vielä kirjotellut mun vikoista päivistä Ausseissa mitään siksi, koska oon ihan todella pelännyt sitä hetkeä, kun avaan kaikki kuvakansiot ja muistot ekaa kertaa täällä Suomessa. Enkä muuten kirjota vielä tänäänkään, toisin kun viime kerralla lupasin. (Pahottelut siitä!) Matkalaukkujen purkamisen jälkeen en juuri oo koskenut mihinkään tai millään tapaa kurkistanut sinne arkistojen kätköihin. Nyt kuitenkin uskaltauduin selailemaan mun vanhoja postauksia, ja sitä kautta myös kuvia, ja voi mikä olo sieltä iski. Jotenkin ihan tyhjä ja epätodellinen fiilis, olinko mä oikeesti tuolla, tunnenko mä oikeesti noi ihmiset? Jep, mun nimen vois kohta kirjottaa sanakirjaan selitykseks sanalle 'vainoharhanen'! Mutta oikeesti, ei tätä(kään) fiilistä voi ymmärtää, saatika sanoin kuvailla. Täähän alkaa tuntua jo, sanotaanko, jotenkin tutulta.








Meillä kaikilla on ja on varmasti ollut unelmia. Suuria, pieniä, toteutuneita ja toteuttamattomia. 
Kuvittele, että sulla on unelma, josta oot haaveillut niin kauan kun muistat, ja joka on elänyt sun kanssa joka päivä vuodesta toiseen, kasvanut, ja vallannut aina vaan isomman ja isomman osan sun elämästä. Se ei oikeestaan oo enää pelkkä haave, vaan tavoite, jonka puolesta oot päättänyt taistella ja jonka oot päättänyt saavuttaa keinolla millä hyvänsä.
Seuraavaks, kuvittele se tunne, kun vihdoin, työn ja tuskan ja taistelun jälkeen tiedät tän sun kaikkein suurimman unelman varmasti käyvän toteen. Ihan oikeesti, varmasti, toteen. Sitä odotuksen, kysymysten, innostuneisuuden ja malttamattomuuden määrää! 
Sitten se kaikkein kultasin vaihe. Vaihe, jollon todellakin elää omaa unelmaansa, toteuttaa suurimmat haaveensa, ja saa olla ylpeä itsestään. Elämä on ihanaa, mutta haastavaa. Tässä hetkessä ei voi muuta, kun ottaa ilo kaikesta irti ja nauttia täysillä. Ei kuulosta turhan pahalta! 
Aina, pikemminkin usein, tai koskaan, unelmat ei kuitenkaan ole ikuisia. Aikaa ei saa venymään, vaikka kuinka toivoisi tai mitä tekisi. Mitä tapahtuu, kun omasta unelmasta haaveilu, sen suunnittelu ja siinä eläminen vaihtuu imperfektiin? Niin. Olo on tyhjä. Matto virnuilee rullalla siellä jossain nurkassa, jalkojen alta vedettynä. Se oma, tuttu ja turvallinen paikka ja tarkoitus on yhtäkkiä hakusessa. Tulevaisuus tuntuu lähinnä kömpelöltä pituushypyltä tuntemattomaan juoksuhiekkalaatikkoon.

Näin on ainakin mulla. Mä en tiedä, miten suhtautua oikeestaan mihinkään. Ajattelin, että suunnilleen kuukaudessa mun arki alkais taas tasottua, oma paikka ja kuviot löytyä ja suunnitelmat hahmottua. Mun elämä ei vielä oo paljoa sen tasaisempaa kun ekana päivänä Suomessa, eli tukka putkella vieläkin painetaan paikasta toiseen, jalat edellä ja aivot perässä. Eikä se todellakaan oo huono juttu, päin vastoin oon ilonen, ettei mulle jää liikaa aikaa asioiden märehtimiseen ja murehtimiseen, enkä mä muutenkaan oo mikään paikoillaan eläjä. Silti, varsinkin viime päivinä järkyttävä ikävä Australiaan on iskenyt, ja pistänyt henkisen pakan kunnolla sekaisin. Ehkä sitä alkaa jotenkin pikku hiljaa tajuta, että ei, mä en ole vaan lomalla käymässä Suomessa. Alkuinnostuksen jälkeinen normaalius-shokki alkaa varmaankin nostaa päätään. Jes.
Mun tulevaisuus todellakin tuntuu jotenkin päämäärättömältä haparoinnilta, kun mulla ei ole tiedossa oikeestaan mitään siihen liittyen. Ok, vielä on edessä kaks vuotta lukiossa, ei tässä pitäis olla mitään kiirettä, mutta kun se ei oo niin yksinkertasta. Siitä vaan puuttuu se jokin. Se unelma, joka liidaisi taas mun elämää päivästä toiseen. Totta kai niitä pieniä välietappeja ja haaveita syntyy koko ajan, mutta silti. Ärsyttävää ja turhauttavaa elää yhtäkkiä tyhjän päällä, mitä elämää isompiin asioihin, eli unelmiin, tulee. Ehkä mä vaan oon kunnon taivaanrannanmaalari ja haaveilija, joka ei saa tatsia elämäänsä :D Sehän mua tässä pelottaakin, että jotenkin olisin vaan elänyt koko vaihtovuoden omissa haaveissani, enkä ollenkaan in real life. Eihän siinä oo mitään järkeä, mutta se ainakin kertoo jotain mun tänhetkisestä mielentilasta. Haha.





Musta on aivan ihana lukea uusien, lähtötäpinöitä fiilistelevien vaihtareiden blogeja. Ne samat jännitykset, paineilut, itkut ja naurut toistuu vuodesta toiseen samalla kaavalla, ja tuntuu, kun itse lukisi omia vuoden takasia ajatuksiaan! Tulee niin ihanan onnellinen ja innostunut olo jokasen matkaan lähtevän vaihtarin puolesta. Kuinka mahtavat vuodet ihan kaikilla on edessään! :) Voisimpa vaan hypätä kenenkä tahansa tulevan australianvallottajan tyhjään matkalaukkuun ja kokea kaiken itse uudestaan..
Nyt, kun aika monen kohdalla päivät lähtöön voi jo melkein laskea yhden käden sormilla, mulla on antaa vinkki, jonka rankkaisin ehkä tärkeimmäks kaikista. (Tietysti, hehheh!)

Elä, näe ja koe. Ja tee se tänään, koska vaihtaruus on ohi hetkessä.

Kun mulle 11 kuukautta ja kolme viikkoo sitten Helsinki-Vantaalla sanottiin jotain siihen suuntaan, että tulisin seisomaan tismalleen samaisella lentokentällä ennemmin kun tajuaisinkaan, ja että tiedossa tulisi olemaanm nopein vuosi koko mun elämässä, naurahdin, ja vastastin perus diipadaapa juujuut. Nyt, vuosi myöhemmin, en voisi näitä viisaita sanoja enempää allekirjoittaa.

Nothing lasts forever. Especially not an exchange year.


Näihin tunnelmiin, hyvää yötä! Tiedossa on taas yks kiireinen viikko, jonka huominen Keuruun visiitti alottaa.  

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Happened in June


Long time, no see!

Moikka vaan siis taas, pitkästä aikaa! Mitä kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? :) 
Toivottavasti ootte vielä linjoilla parin viikon kirjottelemattomuudesta huolimatta! Tää hiljaiselo johtuu siitä, että mun läppäri on huollossa, joten kynnys kirjottaa blogijuttuja on ollut paljon korkeempi ja vaivalloisempi kumota, mutta ennen kaikkea siitä, että yllätys yllätys mulla ei oo ollut aikaa. Blogi raukka joutuu aina ihan heitteille :( Luulin, että se oli joku Aussien erikoisominaisuus, että aika kulu kun siivillä, mutta kyllä se täällä Suomessakin tuntuu juoksevan ohi tuhatta ja sataa. Varsinkin, kun on kivaa tekemistä mahtavien ihmisten kanssa koko ajan! Oon ollut menossa ihan kaiken aikaa koko kolmen viikon (!!!) ajan, mitä oon ehtinyt Suomen mantereella viettää, eikä siinä kyllä oo mitään valittamista! :) Tehdäänpä pieni kurkistus, mitä mun alkukesä on pitänyt sisällään. Täältä tulee kuvatulva!

Hey there! What's up? :)
Hopefully you've stayed tuned even though it's been a while again, oopsie! It's only because my laptop is getting fixed at the moment so it has made everything heaps harder (life without internet isn't easy life, right?!) but mostly just because I haven't had time for writing. What a surprise :D Poor blog, always gets ignored! Anyway, I thought it's only in Australia where time goes super fast but no, it really flies in Finland as well! Especially when I've had something to do with someone all the time, so I've been busy the whole time I've been back home. And I have nothing to complain about busyness! :) 
So let's have a little look what I've been up to after leaving Australia. Btw, I can't believe it's already over 3 weeks ago!


Heti samana iltana, kun pääsin kotiin, lähettiin ekalle ajelulle mun parhaan kaverin kanssa. Oli niin hassua, en voi uskoa että neiti on jo reilusti päälle 18! :D Ajelua ja pikkureissailua onkin näihin pariin viikkoon mahtunut ihan kivasti, samoin kun kaverien kanssa treffaamista ylipäätään :) Alotin itekkin autokoulun eilen, ja on kyllä ihan jäätävän omituinen olo siitä, että kohta pitäisi tänkin neidin istua ratin takana. Kauhulla odottaen ekoja ajotunteja!

In the same evening when I arrived in Finland, we headed off to a drive with my best friend. Jeez, I just can't get over the fact she's been 18 for ages already! :D So these days have been pretty full of driving and catching up with friends in general. And oh, I also started my driving lessons yesterday! Or actually I need to do the theory part before driving, but anyway, it feels crazy to think that soon I'll find myself driving around as well! Whoa :D


Nää on niin coolit että vaatii ihan oman maininnan täällä blogin puolella, haha :D Eli siis kuvissa komeilee uudet yleispätevät kengät sisäliikuntaan, jolla on kelvannut lähteä vallottamaan jumppasalit, heh. Hankin jäsenyyden naapurikaupungin liikuntakeskukseen, ja nää onkin ihan kivat kamut siellä Marin ja äitin lisäks.

These are so cool they need their own spot in my blog, haha! So here are my brand new shoes which have been my best friends at the gym, together with Mari and my mum. Yay :)


Oon tietysti käynyt mökkeilemässäkin, ja ai että sitä fiilistä taas vuoden tauon jälkeen! Seisoskelin laiturilla vaikka kuinka pitkään vaan ihailemassa Suomen kauneutta, kummasti osaa arvostaa entistäkin enemmän sitä auringonpaistetta sinisen järven yllä ja ihania yöttömiä kesäöitä :) Ja pääsimpä pitkästä aikaa täyttämään mahan isoäidin superpullilla, namnam. ♥ Oikeessa alakulmassa voi myös huomata mun kauniin puolipalaneen ihon, enhän mä ajatellut et ihan Suomessakin vois palaa aurinkoo ottaessa, varsinkin ilman aurinkorasvaa. :D

Of course I also visited our summer cottage and it was just so good after one year, even better than usually! I can now appreciate Finnish nature, blue lakes and light summer nights and their beauty so much more than before :) So deep! And I also got to eat my granny's amazing food and pastries, yumm. ♥ 


Alkukesään on mahtunut myös isostelua lastenleirillä. Näissä kuvissa tehtiin jättisaippuakuplia, ja tuli ihan Muumit mieleen :D Isostelua on tiedossa vielä lisää heinäkuussa, kun ripari kutsuu taas. Jeejee! :)

I was also one of the leaders of our youth group's kids' camp thingy, or however you'd explain it. In these pictures, we made giant soap bubbles! :D There's more camps coming when I'll go to bigger kids' congregation camp and be in the leader team again next month. So keen! :)


Ja sitten päästään kesän tähänastiseen kohokohtaan, juhannukseen! Jos tätä juhannusta pitäis kuvailla kolmella sanalla, se olis toiminnantäyteinen, spontaani ja yksinkertasesti huippu! Tän vuoden juhannus oli ehdottomasti paras, tai ainakin jakaa ykköstittelin viime vuoden kanssa, jollon oli siis mun läksiäiset. Tänä vuonna meidän juhannus alko vähän etuajassa, kun ehkä parin päivän varotusajalla saatiin Marin kanssa jollakin ihmeen kaupalla säädettyä Sirja ja Laura meille. Oli niin mahtavaa saada taas tytöt ympäri Suomee kokoon ja nähdä pitkästä aikaa! ♥ Vietettiin huikeet kolme päivää yhessä, ja mun puolesta oltais voitu jatkaa vielä pidempäänkin :) Ekstrapitkä juhannuksenvietto sopi mulle siis oikein hyvin, ehtihän siinä ainakin juhlistaa kunnolla useemmassa eri porukassa! :D

And then, the biggest event so far: midsummer! So midsummer is celebrated because it is in the middle of summer, obviously, when the daylight stays all day and all night long, so it doesn't get dark at all. How do we sleep then, you ask? Well, we don't :D Haha!
If I should describe this midsummer with three words, they'd be busy, spontaneous and awesome. This midsummer was defs one of the best ones if not the very best one! :) We started celebrating midsummer a few days early when two of my very close friends from different parts of Finland, and my best friend, came to my house and stayed here for 3 days. It was just so amazing to see them again! 
♥ 




















Mitä vielä?
Uimista, saunomista, nauramista, grillaamista, uusia perunoita ja mansikoita, iPhonen käytön opettelua (heh), eka bodycombat-tunti ikinä ja kuolleet lihakset, yöllisiä syvällisiä keskusteluja, vanhojen ystävyyssuhteiden vahvistamista, valvomista, shoppailua, kaatosateessa juoksemista, veneilyä ja kirppistavaroiden lajittelua. Siitä on mun kesän alku tehty.

Ens kerralla palataan sit vihdoin taas Aussitunnelmiin vikojen päivien meininkien muodossa! Huh, ei voi uskoa että niistä on jo päälle kolme viikkoa :o Siihen asti, heipparallaa! :)

What else?
Swimming, going to sauna, a lot of laughter, barbecues, strawberries, learning how to use an iPhone (haha!), my first body combat class ever and sore muscles, d&m convos in the middle of the night, developing old relationships, staying up late, shopping, running in the pouring rain, cruising and op shopping. That's what the start of my summer holidays is made of.

Next time we'll go back in time, to my last days in Australia. Finally! 
So, until then, bye! Stay tuned ;)



Redrama - Clouds. Viime viikonlopun fiilistelybiisi! 


PS. Blogin ulkoasuremontti on täällä, niinkun bannerista voi huomata! Nimi kaipas pientä fiksausta, ja hetken pohdiskelun jälkeen päädyin tähän nykyseen. Maailman toiselle puolen ja takaisin on lähellä sitä alkuperästä, mutta kuvastaa kuitenkin hyvin tätä uutta tilannetta. Blogin osotteen pidin samana, vaikka se onkin vähän harhaanjohtava, mutta ei vaikeuta mun höpöttelyjen löytämistä tai seuraamista, niin että menköön nyt! Bannerikin huusi päivitystä, joten satojen kuvien ja vaikeiden valintojen jälkeen se näyttää nyt tältä :) En halunnut mitään suuria muutoksia ulkoasuun ylipäätään, ja pidin koko touhun edelleen aussipainotteisena. Mitä mieltä ootte, ansaitseeko koko touhu risuja vai ruusuja? :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

But if you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?

Moi taas!

Home sweet home. Maailman nopeimmat 11 kuukautta takana!

Ekan päivän Suomessa käytin kokonaan nukkumiseen, ja onhan tää koko viikko oikeestaan mennyt enemmän tai vähemmän jetlagaillessa, toipuessa ja ihmetellessä, vaikkakin tosi kiireisissä merkeissä kun koko ajan on jotain tehtävää. Tuntuu, et kulttuurishokki on paljon isompi nyt Suomessa, mitä se oli Australiaan mennessä :D Kaikki on niin vihreetä, en voi jutella vieraille ihmisille ilman että ne antaa outoja katseita, suomi kuulostaa hassulta ja tekstitykset telkussa vois heivata hevon kuuseen. Väsyttää samalla tavalla, kun väsytti parina ekana viikkona Ausseissa. Matkalaukut oottaa vieläkin purkamistaan mun huoneen lattialla. En mä vaan voi uskoa, että sitä majaillaan taas jo kotona! Fiilis oli ihan epätodellinen, kun ekaa kertaa kävelin omaan huoneeseen vuoden tauon jälkeen, saatika sillon kun näin mun parhaimpia kavereita ekaa kertaa.  Toisaalta nyt miettii, että olinko mä ees missään. Kaikki on niin järkyttävän samalla tavalla täällä kun ennenkin, mutta silti samaan aikaan jollain tapaa muuttunutta, tai ehkä vaan eteenpäin mennyttä. Kyllähän mä sentään missasin ihan kokonaisen vuoden (krhm, okei, 11 kuukautta) kaikkine kujeineen, niin että eihän se oo ihme että tässä on jotenkin pöllähtänyt olo, kun yhtäkkiä hyppäsin taas tänne suomielämään ja pitää tehdä jäätävä cathcup kaikkeen.

The most amazing and also the quickest 11 months have now past!
I spent the whole first day in Finland by sleeping, and actually this whole week has been pretty much only full of recovering, jet lag and culture shock. Yeah, I mean it, culture shock! It feels like it's way bigger now than it was when I came to Australia, I don't know why. Everything is so green here, you can't talk to strangers without them giving you weird looks, and Finnish sounds strange and silly. I've been super tired, just like I was during my first weeks in Australia. My suitcases are still lying on my floor, unpacked. I just can't believe I'm already back in Finland! It was such an unrealistic feeling when I first stepped into my own room after nearly a year, not to mention when I first saw my best friends. On the other hand, I'm wondering if I even was away at all. Everything is exactly the same here as it was before I left, but at the same time so changed. Well, it's understandable that I feel confused since I missed a whole year, nearly, and now I just jumped in the middle of everything again and need to do a massive catch up.


Decorations that I found in my room when I first stepped in, my two suitcases and my first half-Aussie, half-Finnish brekkie in Finland.

A horrible picture, but an amazing friend. 


Vika ilta Ausseissa suju haikeissa merkeissä, mutta yllättävän rauhallisesti. Viime lauantai-aamu oli maailman oudoin, kun tiesin, että se olis viimenen kerta pitkään aikaan, kun syön aamupalaa mun toisen perheen kanssa, kun kaappaan Maxien syliin, ja kun näen mun tyhjyyttään ammottavan huoneen. Lentokentällä istuskeltiin ja juteltiin ihan kun aina ennenkin, kunnes ei enää päästy pakoon sitä totuutta, että mun oli lähdettävä ja jätettävä se paikka taakseni, josta mulle oli vuodessa muodostunut toinen koti. Sanomattakin selvää, että ne heipat ennen koneeseen astumista oli kamalimmat koskaan. Onneks mulla oli vertaistukee koneessa, kun matkustettiin about kymmenen vaihtarin poppoolla Sydneyyn, jossa tavattiin vielä kaikki muut eurooppalaiset vaihtarit, ja alotettiin ikuisuuden kestävä paluulento Suomeen.

The last evening in Australia was surprisingly calm when it comes to my feelings and everything. Last Saturday morning was the weirdest one ever, when I knew it was the last time when I ate brekkie with my second family, when I cuddled with Max and when I saw my empty room. Last time for now. At the airport we had a cup of hot chocolate and talked just like always until I couldn't escape the fact anymore that I had to leave the people I love and the country that I now call my second home, behind. It's obvious that those goodbyes at my gate, just before stepping into the plane, were the hardest ones ever so far. Luckily some other exchange students kept me company during our flight to Sydney, where we met all the other students all over Europe, who were heading back home as well.



Last selfies in the car!


I traveled all the way from the other side of the world with that wombat sitting on my lap, haha! Well, Cherine was babysitting (wombatsitting?) it at times..



All the exchange kids

Pääsin istuun Cherin (ja Rayn) vieressä koko matkan, joten seura oli hyvää! :) Kyllä se päälle 30 tunnin matkustaminen silti oli enemmän kun tarpeeks. Lennettiiin siis Sydneystä Singaporen kautta Lontooseen, ja Lontoosta Helsinkiin. Lontoossa jouduttiin venaileen lentokentällä 7 tuntia meidän lentoo Suomeen, siinä missä kaikki muut vaihtarit jatko parin tunnin sisällä omia menojaan. Reilua?!
Eniveis, ei se iskenyt edes koneessa takasin Helsinkiin, että nyt sitä ollaan oikeesti matkalla Suomeen, vaikka suomeekin puhuttiin joka puolella, joka oli muuten niiiin hassua. Fiilikset oli todellakin epätodelliset, ja superjännittyneet! Tavaroiden keräyspisteellä sitten ooteltiin laukkuja, ja huomattiin, et yheltä meistä kuudesta puuttu laukku. Siinä sitten koitettiin selvittää tilannetta ja odotella sitä laukkua 45 minuuttia, kunnes tajuttiin, että se laukku oli kiertänyt siinä hihnalla koko ajan :D Se oli vaan pakattu valkoseen muovipussiin, koska se oli mennyt rikki, niin ettei kukaan tunnistanut sitä. No, sitten vihdoin juostiin kaikkien ylipainosten kamojen kanssa tapaamaan perheet, jotka oli odottanut muutaman kymmenen metrin päässä liukuovien takana koko ajan. Ai että sitä fiilistä, kun näki oman perheen taas pitkästä aikaa!  
Vaikka tällä hetkellä samaan aikaan haluisin tosi palavasti vaan napata seuraavan lentokoneen takasin Ausseihin, oon innoissani kaikesta tulevasta täällä Suomessa. Australia on mahtava ja rakastan sitä koko sydämestäni, mutta Suomi on aina Suomi, ja oma perhe paras.

After all the messing up with seats I got to sit next to Cherine (and Raymond) so I had the best kind of company! :) So we flu from Sydney to London, through Singapore, and from London to Helsinki. The 30-hour-lasting flight was more than enough, and at the London Heathrow we Finnish girls needed to wait for 7 more hours until our last flight to Finland arrived whereas all the other kids continued their trips in 2 hours. Fair life?!
Anyway, it didn't sink in even on our way to Helsinki that we were seriously going home, even though people were even talking in Finnish everywhere. It was so weird to hear! We were so excited and nervous and oh god, it just didn't feel real at all. At the luggage claim we thought we lost one suitcase, so we had to wait for 45 minutes until we realized the bloody bag had been there, just on the conveyor belt thingy all the time and gone around about a thousand times! It had broken during the trip so the staff members had put it in a white plastic bag, so that's why none of us recognized it, haha. Oh well, after that waiting we ran to meet our families who were waiting for us just behind a wall, and it was just amazing to finally see them again.  
Even though I would like to catch the next plane back to Australia so bad, it's also good to be home, and I'm excited about our summer holidays here in Finland and everything that is waiting in the future. Australia is fantastic and I love it to the moon and back times fifty million, but Finland is always Finland and family the most important.




We flu along the daylight border thingy!

Almost there. EEK


Running to our parents. Look at that smile, haha :D

Our little exchange gang :)


After Mikko came from America in 2011, and after I came from Australia this Monday.


Mutta nyt, haluan kiittää kaikkia teitä matkassa mukana olleita. Kiitos, kiitos, kiitos tosi paljon! :) Se on merkinnyt mulle hirmusesti, että oon tiennyt mun blogilla riittävän lukijoita ja kotijoukkojen olevan koko ajan olleen mun puolella! Vielä ei kuitenkaan oo aika heittää pillejä pussiin, sillä vaikka mun itse vaihtovuosi on nyt pulkassa, se ei ikinä oo täysin ohi mun elämässä, koska kaikki ne muistot, kokemukset ja opitut asiat tulee elämään mun kanssa ihan joka päivä tästä lähtien. Samaten mulla on vielä monta juttua kerrottavana Australiasta, jonne on muuten paluureissutkin jo suunnitteilla, heh. On siis aika kääntää uus sivu täällä blogin puolella, muttei kokonaan unohtaa kaikkea koettua, olishan se surullista vaan kuopata ja unohtaa koko touhu kaiken tän jälkeen. Ulkoasun muutos on siis tulossa, mutta muuten pidän tän ihka saman blogin pystyssä ja elossa.

Siispä, jos teitä kiinnostaa jäädä seurailemaan miten mun elämä taas täällä Suomen päässä lähtee rullailemaan ja millasia vaikutuksia vaihtovuodella ja Australialla on ja tulee siihen olemaan, ootte enemmän kun tervetulleita pysymään linjoilla!

Nyt vielä kerran, kiitos tästä vuodesta! :) Ei muuta kun uusia tuulia purjeisiin.


I want to thank  you all for staying tuned during my year! :) It's meant a world to me to know I have had people on my side who have cared for me and followed me. I would have written this blog even without any readers, but of course it was heaps more satisfying and better when I could share everything with you all! I hope you have enjoyed it as much as I have :) 
It's still not time to say goodbyes to my blog. Even though my exchange year might be practically gone now, for me it'll never be completely over. The experiences, memories and people I met will always be a huge part of my life, which are going to live with me from now until forever. So why should we forget everything happened? I'm going to keep this blog alive and keep posting about my life here in Finland and how Australia and my exchange have, and will affect on it. Also, I still have heaps of stuff to tell from Australia, and I'm already planning about my trip back to my second home, hehe.  
So yeah, if you're still interested, you're more than welcome to stay tuned and keep following me and my life! :)
Now, once more, thanks. It's just time to turn the next page and start a new beginning here in my blog!


Bye, Australia, for now.

"Don't be sad because it's over. Smile because it happened."