tiistai 30. huhtikuuta 2013

Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard


Tää päivä ja eilinen on ollut ihan tajuttoman vaikeita. Kim lähti siis Australiasta tänään illalla. Oon ollu niin jäätävän surullinen ja ihan maassa eilisillasta asti. En olis ikinä uskonut, miten läheisiä meistä tulis. En vaan voi käsittää tätä. Me koettiin kaikki yhessä, koko 10 kuukautta kaikkine ylä- ja alamäkineen, ja nyt tuntuu vaan niin oudolta elää täällä vielä reilu kuukausi, kun jotain tosi oleellista ja tärkeetä puuttuu.
Eilen käytiin ulkona syömässä Kimin perheen ja perhetuttujen kanssa, minkä jälkeen jäin vielä Kimin luokse yöks vikaa kertaa. Ikinä. Tänä aamuna kouluun meneminen oli jotain niin kamalaa. En välttämättä tuu selviään hengissä siitä, mikä odottaa kuukauden päässä, not even kidding :D Ehkä mä otan tän vaan tuplasti niin raskaasti, kun pitäis, kun tiedän et mullakin tulee oleen sama edessä. Se on kaikkein pahinta, että kaikki tää itkeminen ja hyvästely pitää kokee kahesti. :(

These past two days have been so hard. Kim left Australia this evening. I've just been extremely sad and upset since last night. I couldn't have ever imagined how close us two would become. We have gone through everything together, we have so many the best memories ever, and it feels like we have known each much longer than 10 months. I just can't imagine it's over now. It feels so weird to stay here for another month, when I know something, or actually someone, very important is missing.
Last night we went out for tea for the last time with her host family and their closest friends. After that I stayed at Kim's place over the night, for the last time. Ever. 
It wasn't too happy either at school today. Wow, I'm not gonna survive in one month when I have to experience all of this again, not even kidding! :D It's making it so much worse when I know I have to face and go through all of these tears and goodbyes twice.





Äh. En mä tiedä miten selittää tätä. Ei tähän oo mitään sanoja. Oon vaan aina niin järkyttävän tunteellinen, kun pitää päästää irti.

Tässä vähän mun vapputunnelmia siis, hah. Ei vaan, kyllä täältäkin risukasasta vielä noustaan, vaikka mikään ei tuukkaan enää oleen samalla tavalla kun tähän asti.
Toivottavasti sielläpäin maailmaa vappu sujuu vähän hilpeemmissä merkeissä :)
Palaillaan, josko taas vähän positiivisempina.


Awh. I have no idea what to say. There's no words for this. This whole thing is just unbearable, it's always so hard when you have to let someone you love, go. As I said, all of this, and even more, again in one month. Yay. Can't wait.

Anyway, even though it feels so sad and shit at this point, I know it's gonna be alright, even though nothing's gonna be the same anymore. I'm just so super glad I got to meet my fantastic German buddy, could not have asked for better one. Missing you already 


2 kommenttia:

  1. mis päi tää kim asuu?:/ nauti vikoista viikoista sie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksassa. Ei siis iha liian kaukana kuitenkaa :) Kiitos, nautin!

      Poista