tiistai 30. huhtikuuta 2013

Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard


Tää päivä ja eilinen on ollut ihan tajuttoman vaikeita. Kim lähti siis Australiasta tänään illalla. Oon ollu niin jäätävän surullinen ja ihan maassa eilisillasta asti. En olis ikinä uskonut, miten läheisiä meistä tulis. En vaan voi käsittää tätä. Me koettiin kaikki yhessä, koko 10 kuukautta kaikkine ylä- ja alamäkineen, ja nyt tuntuu vaan niin oudolta elää täällä vielä reilu kuukausi, kun jotain tosi oleellista ja tärkeetä puuttuu.
Eilen käytiin ulkona syömässä Kimin perheen ja perhetuttujen kanssa, minkä jälkeen jäin vielä Kimin luokse yöks vikaa kertaa. Ikinä. Tänä aamuna kouluun meneminen oli jotain niin kamalaa. En välttämättä tuu selviään hengissä siitä, mikä odottaa kuukauden päässä, not even kidding :D Ehkä mä otan tän vaan tuplasti niin raskaasti, kun pitäis, kun tiedän et mullakin tulee oleen sama edessä. Se on kaikkein pahinta, että kaikki tää itkeminen ja hyvästely pitää kokee kahesti. :(

These past two days have been so hard. Kim left Australia this evening. I've just been extremely sad and upset since last night. I couldn't have ever imagined how close us two would become. We have gone through everything together, we have so many the best memories ever, and it feels like we have known each much longer than 10 months. I just can't imagine it's over now. It feels so weird to stay here for another month, when I know something, or actually someone, very important is missing.
Last night we went out for tea for the last time with her host family and their closest friends. After that I stayed at Kim's place over the night, for the last time. Ever. 
It wasn't too happy either at school today. Wow, I'm not gonna survive in one month when I have to experience all of this again, not even kidding! :D It's making it so much worse when I know I have to face and go through all of these tears and goodbyes twice.





Äh. En mä tiedä miten selittää tätä. Ei tähän oo mitään sanoja. Oon vaan aina niin järkyttävän tunteellinen, kun pitää päästää irti.

Tässä vähän mun vapputunnelmia siis, hah. Ei vaan, kyllä täältäkin risukasasta vielä noustaan, vaikka mikään ei tuukkaan enää oleen samalla tavalla kun tähän asti.
Toivottavasti sielläpäin maailmaa vappu sujuu vähän hilpeemmissä merkeissä :)
Palaillaan, josko taas vähän positiivisempina.


Awh. I have no idea what to say. There's no words for this. This whole thing is just unbearable, it's always so hard when you have to let someone you love, go. As I said, all of this, and even more, again in one month. Yay. Can't wait.

Anyway, even though it feels so sad and shit at this point, I know it's gonna be alright, even though nothing's gonna be the same anymore. I'm just so super glad I got to meet my fantastic German buddy, could not have asked for better one. Missing you already 


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Back to the past, vol.2


Hellou!
(English part is coming, love you guys )



Jatketaan siis tätä flashbackmaratonia siitä, mihin jäätin, eli viime heinäkuusta.
Heinäkuu ylipäätään tulee jäämään mun mieleen ehkä kaikkein tunteikkaampana (tän tulevan toukokuun lopun ja kesäkuun alun lisäks, todennäkösesti) ja kokemusrikkaimpana kuukautena koko vuoden aikana.
Viimeset yöt ennen mun lähtöö suju lattialla huonosti nukkuessa, ja päivät hirmusessa pakkauskiireessä. Heinäkuun alussa, tarkalleen ottaen kuudes päivä, koitti sitten se ikuisuuksia odotettu päivä, kun vihdoinkin jätin viimeset heipat Suomelle, ja otin ekan askeleen kohti suurta ja tuntematonta. Koko lentomatka meni ryytyessä, ja innostusta kasvatellessa, ja 9.7 saavuttiin perille Sydneyyn. Taas jälleen muistan sen päivän, ja ne kaikki riemunkiljumiset Cherin kanssa, kun eilisen! :D Alotin siis mun itse vaihtovuoden viiko mittasella preppauskurssilla Sydneyssä, joka on vieläkin jäänyt mun mieleen yhtenä parhaimmista viikoista koko mun vuoden aikana. Tässä siis vinkki mahdollisille tuleville vaihtareille: jos saatte tilaisuuden osallistua järjestönne valmennuskursseille / leireille / retkille, osallistukaa! :) Siellä saa mahtavia muistoja ja mahtavia kavereita muista vaihtareista ja oman järjestön poppoosta, ja mun omassa tapauksessa pääsin välttyyn siltä pahimmalta kulttuurishokilta, kun sain kujailla ekat päivät yhessä muiden vaihtareiden kanssa, joista kolme oli vieläpä meidän suomitytsyporukkaa. Sen viikon aikana pääsin myös jo surffaamaan ekaa kertaa, ja saman tien olin myyty sille touhulle, haha. Voi että, nyt kun luen näitä mun vanhoja postauksia valmennusleiriltä, hostperheen tapaamisesta ekaa kertaa ja muista alkuvuoden ajoista, tulee niin kova hinku päästä takasin sille ekalle viikolle! Oli Oopperataloo, Harbour Bridgen kiipeemistä, kenguruita ekaa kertaa livenä ja mitä kaikkee. Niin kun sanoin, se viikko todellakin oli yks tän vuoden kohokohdista :) 
Eniveis, koulukin alko heinäkuun lopussa, ja siinä oli varmaan jännittävin päivä mun elämässä tähän asti. Eka päivä koulussa. Huh. :D Jännitin niiiin paljon, mutta selvisin ehjin nahoin, haha! Nyt jälkeenpäin ihan naurattaa, kun muistelen sitä panikointia sinä aamuna :D Kirjottelin myös Australian erikoisuuksista, joita huomasin heti ekan viikon aikana, ja siinä muutaman viikon jälkeen pieni koti-ikäväkin iski ekaa kertaa, josta siitäkin sitten selvittiin kuitenkin kunnialla. 




Elokuu tuli, ja niin myös mun eka Outdoor Ed camp! Ihan hassua aatella nyt, kun meidän OES-luokka tuntuu kun isolta perheeltä, ja kaikki on jäätävän läheisiä, et ennen tota leiriä en oikeestaan tuntenut ketään meidän luokasta. Eniveis, mentiin siis Bogong-vuorelle "hiihtämään/laskettelemaan", ja pääsin kerrankin loistaan surkeitten hiihtotaitojeni kanssa! ;) Samoin pääsin kattomaan mun kavereiden Debiä, eli paikallisia vanhojentansseja. Olisimpa itekkin voinut osallistua! :) Pääsin tekemään parempaa tuttavuutta ekaa kertaa myös meidän tuvan, eli Vincentin, poppoon kanssa Year 11 retreatin merkeissä. Se ei kyllä vetänyt vertoja Year 12 retreatille, mut oli ihan kivat pari päivää silti! 
Elokuu oli siis suurimmaks osaks täynnä asettautumista ja uuden ihmettelemistäMelissä hengailuja ekoja kertoja ja Pavlovan ja korvapuustien kokkailua, ihmisiin tutustumista ja kavereiden saamista, hienoja kokemuksia, kuten Eureka Skydeck (jonka silti haluan nähdä vielä yöaikaan, ennen kotiinlähtöä!), sekä tulevan Central Australia -roadtripin intoilua. Enkä joutunut kärsimään kauempaa ilman Fazerin sinistäkään, kun sain ekan paketin kotoa! :p




Syyskuu kuuluu kans niihin kokemusrikkaimpiin kuukausiin, kun vietettiin meidän kolmen viikon roadtrip-loma perheen kesken. Ajeltiin yhteensä 7000 kilometriä, määränpäänä siis Central Australia! Kaikkien näiden postausten ja kuvien läpikäyminen saa mut taas tahtomaan takasin niin paljon! Alice Springs, Kings Canyon, ja sitten, ehkä mun ihan koko vuoden kaikken isoin kohokohta, Uluru. Koin myös ekaa kertaa +40 asteen lämpötilan, haha! Eikä tässäkään vielä kaikki, kun paluumatkalla pääsin vielä näkemään koalia livenä mun synttäreinä, piipahtamaan Adelaidessa, ruokkimaan vauvakenguruita, ja todistamaan 12 Apostolin olemassaoloa.
Näistä kolmesta viikosta oon ihan erityisen onnellinen, siitä siis, että pääsin kokemaan ne! :)




Tungetaan nyt lokakuu vielä tähän samaan syssyyn. Lokakuussa ei mun muistaakseni tapahtunut niin hirveesti, se oli siis arkisempi ja "normaalimpi" kuukausi, haha. Mentiin kesää kohti, säät alko lämpenemään ja avattiin grillikausi. Olin ihan sekasin ajankulun ja vuodenaikojen kanssa. Ei vaan tehnyt järkee että lokakuussa oli lämmintä ja odoteltiin kesää! Käytiin toisella OES-leirillä, tällä kertaa melomassa ja koskee laskemassa. Oon vieläkin katkera siitä, ettei mulla oo kuvia siltä reissulta! Teloin polveni juoksulenkillä. Käytiin tyttöporukalla ulkona syömässä oikeen laittautuneina. Koulussa vaihdettiin kesäkoulupukuun. Olin vihanen, kun Year 11 Formal peruttiin. Ja totta puhuakseni, oon kyllä vieläkin. Ni.


Ei mulla muuta tällä kertaa. Tässä on vielä puolet vuodesta kerrattavana, haha! Nyt kuitenkin hipsin nukkuun, kivaa viikonlopun jatkoo! :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Happy birthday to..

..my blog!

Nyt mun blogi on siis virallisesti yksvee, jihuu! Vuosi on mennyt niin äkkiä, muistan hyvin kun kirjottelin mun ekaa postausta ikinä, ja olin niin täpinöissä vaihtoon lähtemisestä. Kuinka paljon kaikki onkaan muuttunut vuodessa!

So today's my blog's 1st birthday, yay! This year has gone so quick, it feels like yesterday when I was sitting there, writing my first blog post ever and I was so excited about going on exchange. How much things have changed in one year!




Anteeks blogi, en jaksa järjestää isoja synttäripippaloita sulle, mutta tehdäämpä nyt ees pieni vilkasu taaksepäin, et mitä kaikkee tähän vuoteen onkaan mahtunut. Tai oikeestaan, otetaan ekaks käsittelyyn vaan kolme ekaa kuukautta, eli se aika ennen vaihtoon lähtöö, koska huomenna on Anzac Day ja pitää herätä aikasin! Ai miks? Siitä lisää myöhemmin ;)
Mutta joka tapauksessa, tää on ihan vaan sun kunniaks, blogirakas! 8)

Sorry, my dearest blog, I can't be bothered to organize a massive birthday party for you, but let's at least have a look back to all of those things that has happened during this awesome year. Just for your sake, mate! Actually, let's focus only on those things that happened back in Finland, before I came to Australia, for now. That's because I have to get up early as tomorrow morning, because it's Anzac Day and something special s going to happen, hehe! But I'll continue this flashback thingy later, so yeah, no worries.




Alotetaan siis ihan alusta, eli viimevuoden huhtikuusta. Alkuinnostusta (jostain syystä mun piti tarkistaa ton sanan oikeinkirjotus ainakin kolmesti) oli havaittavissa järkyttävissä määrin, vaikken melkeimpä mitään vielä tiennytkään mun tulevasta vuodesta. Koulussa vieteltiin vappuhulinoita ja pelattiin vesisotaa, jollon pukeuduttiin vauvoiks Marin kanssa. Haha! Ekan tatsin mun ite vaihtovuoteen sain Lahden preppauskurssilla, jossa myös tavattiin Cherinen ja mun muiden ihanien suomitytsyjen kanssa ekaa kertaa. Innostus kohos kohonemistaan, muttei silti vieläkään tuntunut realistiselta, että olisin oikeesti parin kuukauden päästä lähössä vallottamaan maailmaa. Unelmoin surffaamsesta.

Let's start from the beginning, so from April, 2012. I didn't really know anything about my coming exchange year back then, but I was so damn excited already! At school, we had this water fight on 1st of May, and me and my best friend dressed up as babies. Haha, good times! I got my first touch into my exchange year in our STS preparation weekend, when I also met Cherine and my other, lovely Finnish exchange girls. The level of excitement rose all the time but I couldn't realise I was seriously about to leave to the other side of the world in a couple of months. I was dreaming about surfing.




Vapun jälkeen, eli siis toukokuussa, kirjottelin ite hakuprosessista, joka mun kohalla starttas siis kaks vuotta sitten, muistaakseni. Kaks vuotta, hyvänen aika! Eniveis, intoilin, kun mulla oli lähtöön aikaa enää 57 päivää. Joopajoo, nyt mulla on kotiinpaluuseen enää se 38..! Puhuin fiiliksistä kavereiden ja lähtemisen suhteen, ja jos sillon luulin tunteiden olevan yhtä vuoristorataa ja lähtemisen vaikeeta, niin mitäs nyt sitten? Voin kertoa, että takas tollon en tiennyt mitään tunteiden vuoristoradasta! :D Kesäfiiliskin alko nostaa päätään sieltä jostain , ja toivoin, että ruskettuisin sit Ausseissa. Jepjep, done!
Sitten toukokuun loputtua se kesäloma alkokin, ja ihana rentoilufiilis seuras sitä. Viimestelin kaikki viisumipaperit (siis iskä viimeisteli, hihi.. :) ja sitten oltiinkin pakkaamista vaille valmiita lähtöön. Mutta, turhauduin, kun en vieläkään kuullut isäntäperheestä tai mistään muustakaan mitään, ja tuntu, että koko vaihtovuosi oli jotenkin ihan huteralla pohjalla, ja muutenkin epärealistinen. Jatkoin sitä ikuisuudelta tuntuvaa odotusta vastailemalla kysymyksin ja kertomalla mun odotuksista vaihtovuodelle Blogihaasteen kautta.

Last May I wrote about the process of applying for exchange, which I actually started two years ago. Two years, jeez!! Anyway, I remember how I got super excited when it was 'only' 57 days until I'd head off to Australia. Yeah right, it's 38 days now until I leave Australia.. 
Summer holidays started and I was happy. I hoped I'd get tanned in Australia, yup yup, done! I finished all of the visa papers (ahem, my dad did..) and then everything was ready to go, apart from packing. But, I got frustrated since I hadn't still heard anything about my future host family, and the whole exchange thing somehow felt really unreal. I could do nothing but continue my waiting that felt like it lasted forever.




Kesäkuu. Kevätjuhlassa vetisteltiin jo valmiiks mun lähtöö niiden kavereiden kanssa, joita en enää nähnyt ennen heinäkuuta. Eka kesälomaviikko oli paras ikinä, kun olin isostelemassa riparilla ekaa kertaa koskaan! Huikeita muistoja :') En malta oottaa, että pääsen taas tänä heinäkuussa isosteleen!
Siinä vaiheessa, kun mulla oli enää 17 päivää jäljellä lähtöön, muttei vieläkään perhettä, ahdistus nousi ihan suunnattomiin lukemiin. Muistan, kuinka pelkäsin, etten edes saisi koko isäntäperhettä, ja se oli jo vähällä, että olisin joutunut lykkäämään lähtöä, ja missaamaan viikon Sydneyssä. No, paineilujen keskellä me järjestettiin pieni reunion meidän vanhan yläasteluokan kanssa, käytiin äiskän kanssa Tampereella viettämässä tyttöjenpäivää, ja sitten viimeinkin sain soiton, että mulle olis perhe tiedossa. Se fiilis!
Kun ne isäntäperhetiedot vihdoin kolahti sähköpostiin, ei tää tyttö pysynyt enää housuissaan. Se päivä vieteltiin googlettamalla Bendigoa ja täpinöidessä! Voi sitä, kun kruisailin Google Mapsilla ympäri Bendigoa, kuvitellen, millasta tulisi olemaan mun uudessa kodissa ja kotikaupungissa. :) Nyt kattelen samoja maisemia päivästä toiseen livenä. Hassu tunne.
Pian isäntäperhetietojen saamisen jälkeen olikin aika viettää mun läksiäisiä, joista en tosin tiennyt etukäteen yhtikäs mitään! En vieläkään voi uskoa, miten mun ystävät onnistu järjestään koko jutun! Ihan paras yllätys koskaan :) Oon vieläkin sanaton, kun mietin sitä hetkee, kun astuin sisälle ja bäääm! :D Kiitos 
Mun vika viikko Suomessa hujahti ohi kaikessa pakkauskiireessä ja kavereille heippoja sanoessa. Ennen kun huomasinkaan, seisoin lentokentällä perheen kanssa halimassa, astuin turvatarkastuksen porteista, ja seikkailu oli valmis alkamaan.


Palataan niihin tunnelmiin kuitenkin ens kerralla! Hyvät päivänjatkot, mä painun nyt pehkuihin että ehtisin nukkua ees 5 tuntia! :)


The first week of summer holidays was the best, I was one of the leaders of a youth camp for the first time ever, and it was amazing! I can't wait until I get to do it again this July :)
At that point when I had only 17 more days to go, but still no host family, I started to feel depressed. I was also scared what if I wouldn't get a host family at all. In that case I should of left later and I would of missed the whole week n Sydney. Well, in the middle of all the worrying about host family, me and my high school friends organized this reunion evening and we spent good time with my mum by going shopping together and stuff, and then, finally, we got a call that I had a host family. The feeling was amazing after that call!
When I finally received the details of my new family, I couldn't be happier. I was googleing stuff about Bendigo and going around the streets using Google Maps, haha. Now I look at those same views in real life. It's a bit funny feeling.
Soon after I got to know my host family, it was time to have my farewell party. It was a total surprise for me, though! I still can't believe how my best friends were able to organise all that! :D It was definitely the best surprise ever, and I'm still speechless when I think about that moment when I walked in and boom, everyone was there and aw! :) Thanks buddies, you're the best 
My last week in Finland went super fast by packing and saying goodbyes to friends. Before I even realised, I was standing at the airport, hugging my family, and it was time to go. 

It's time to go to bed now, anyway, so that I could have at least 5 hours of sleep, haha! See ya, probably tomorrow, and good night! xx

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Behind the scenes


Nyt ihan heti tähän alkuun pieni huomautus. Älkää siis tulkitko tätä tulevaa tekstiä väärin, mulla on kaikki täällä paremmin kun hienosti enkä vois olla paljoa onnellisempi! Oon kuitenkin pitkään halunnut tehdä tän postauksen, niin että nyt on vihdoin aika astua kauas mukavuusalueen ulkopuolelle ja tuoda vihdoinkin se vaihtovuoden kääntöpuoli julki. Mikään ei siis oo hätänä, enkä todellakaan oo ruikuttamassa tai valittamassa mistään, haluan vaan puhua rehellisesti, vihdoinkin pysähtyä kaiken sen tänään-tein-sitä-huomenna-teen-tätä keskellä, ja nostaa fiilikset pöydälle.

Monesti vaihtarijärjestöt ja mainokset antaa vaihtovuodesta sen kuvan, että maailmalle lähdetään vuodeksi opiskelemaan, saamaan roppakaupalla ystäviä, viettämään upein vuosi ikinä ja ruusuilla tanssimaan. Kuvissa komeilee hymyileviä nuoria Piccadillyllä, Eiffel-tornilla, New Yorkissa, Great Barrier Reefillä ja muilla nähtävyyksillä ympäri maailmaa. Bingo, se on tätä kaikkea nimenomaan! Itsekkin oon antanut täällä blogin puolella juuri tän ihanan, ehkä liiankin ruususen kuvan koko touhusta, että vaihtarielämä on ihanaa ja sitä rataa. Jep, oikein taas, sitähän se on!
Mutta. Se koko matka sisältää ihan yhtä monta ylämäkee kun alamäkeekin.

Oon asustellut Australian maaperällä nyt yheksän ja puoli kuukautta. Tähän aikaan on mahtunut niin paljon itkua, naurua ja tunteiden vuoristorataa. Mä oon kokenut niin paljon enemmän kun pitkään aikaan ja oppinut, jos en kouluaineista niin paljoa, niin elämästä sitäkin enemmän. Kasvanut ihmisenä, mitä ikinä se sitten tarkottaakaan.





Yks isoimmista asioista, jotka mulle on tullut tutuksi kantapään kautta, on se, ettei vaihtovuosi oo helppoo. Oon oppinut arvostamaan asioita uudella tavalla, ja ettei mikään tuu itsestäänselvänä. Kukaan ei oo kantamassa niitä mainosten lupaamia uusia kavereita tarjottimella nenän eteen, eikä se upein vuosi ikinä tapahdu ihan vaan sormia napsauttamalla. Alussa on helppoa, kun sä oot se kiinnostava ja eksoottinen vaihtari toiselta puolelta planeettaa, jonka kanssa kaikki haluaa viettää aikaa. Mutta se oikeiden ystävien saaminen on huomattavasti hankalampaa, jonka eteen saa itsekkin tehdä töitä, ja joka vie aikaa. Voi kuinka monta kertaa mäkin oon tuntenut itseni ulkopuoliseks koulussa ja toivonut olevani Suomessa omien parhaiden kavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä joutunut lähes potkimaan itseni sängystä ylös ja kouluun. Toisaalta koulu on ihan parasta täällä, mutta kun en oikeestaan kuulu mihinkään porukkaan täysillä, vaan oon se jokapaikassa haahuileva kaikkien kaveri, niin väkisinkin se välillä ottaa koville. Ei, en todellakaan oo mikään yksinäinen susi koulussa, vaan mulla todellakin on kavereita ja ystäviä ympärillä. Se on vaan vaikee selittää!
Alussa oli myös tosi hauskaa, kun kaikki kiusotteli aksentista, vitsaili mun kustannuksella ja kutsu mua ties millä nimillä. Mä pidän itteeni tosi kärsivällisenä ihmisenä, todellakin osaan nauraa itelleni enkä loukkaannu melkeimpä mistään, mutta pidemmän päälle se vinoilu kaikesta mahdollisesta alkaa ottaa oikeesti voimille, vielä kun ausseilla on aina tapana solvata toisiaan, vaikka ne tarkottaa hyvää. Se on tietysti ihan ymmärrettävää, eihän paikalliset sitä ajattele sen syvemmin. Joo, tiedän, eka ajatus jokasen lukijan mielessä on nyt, että "no mitäs vikaa siinä sitten on", mutta let me tell you, joskus se vaan menee yli ja siitä saa tarpeekseen. Välillä kaipaan vaan niin kovasti olevani "normaali" ja yks kaikista muista, koska se on aika ristiriitasta, kun toisaalta ei enään oo se "exchange student from Finland", mutta ei täysin myöskään yks ausseista, vaikka samaan aikaan onkin sopeutunut joukkoon. Kerro siinä sitten mihin lokeroon mä oikeen kuulun :D


Haha, true dat ;)


Ennen kun jatkan pidemmälle, pitää korostaa, että jokanen vaihtari ja vaihtovuosi on erilainen. Siinä toinen asia, jonka oon ymmärtänyt täällä. Tässä postauksessa en siis täysin voi yleistää koko vaihtaruutta tai puhua kaikkien vaihtareiden puolesta, vaikka uskon, että moni muu vaihtari on varmasti kokenut samantapasia fiiliksiä. Mun vuoden alussa mulla oli aina tapana verrata oman vuoteni kulkua muiden vaihtareiden, niin nykysten kun menneidenkin vaihtareiden, vuosiin. Jostain syystä mulla oli aina pieni kilpailu käynnissä, kuka oli kokenut eniten ja kellä oli ollut siihen mennessä "paras" vuosi. Todellisuudessahan tota on mahdotonta sanoa, enhän mä voi kenenkään muun puolesta arvioidatai kertoa, kuinka onnistunut tai epäonnistunut kenenkään muun vuosi on ollut. Onneks tajusin sen aika nopeesti, ennen kun tuhlasin enempää aikaa murehtimalla turhaan, oonko ite kokenut tarpeeksi tai viettänyt hyvää aikaa muihin verrattuna.





Kolmas mun isoimmista ymmärryksistä täällä on se, mitä vaihtarijärjestötkin jaksaa aina tolkuttaa, eli että asenne ratkasee. Ja se ratkasee niin monessa asiassa. Se on loppujenlopuks tosi pitkälle itestä kiinni, kuinka onnistunut omasta vaihdosta tulee. Asennetta tarvitaan niin roppakaupalla, että ylipäätään selviää koko vuodesta kunnialla, haha! :D Eivaan, mutta kyllä se auttaa huomattavasti, varsinkin vaikeempina aikoina. Ihan yhtä lailla täälläkin tulee välillä vastaan niitä harmaita arkipäiviä, kun väsyttää, harmittaa eikä motivaatiota löydy sitten millään, tai niitä hetkiä koulussa, kun ei vaan kiinnosta. Kaikkihan ne kuuluu elämään, ja kuinka tylsää ja ykspuolista se oliskaan ilman mitään haasteita, tai vaikeempia aikoja? Jokanen vaihtovuosi sisältää omat vaikeutensa, mutta ei siitä tuu mitään, jos niiden takia jää vaan harmittelemaan ja mököttämään. Mä oon yrittänyt pysyä koko ajan positiivisena ja pitää hyvää asennetta yllä, koti-ikävästä tai muusta mielipahasta huolimatta. En oo kova ikävöimään, mutta totta kai se on täällä ollessa iskenyt ihan eri tavalla. Niin isoon koti-ikävään en silti oo törmännyt, että olisin itkenyt silmät päästäni tai tosissani halunnut lähteä kotiin, onneks!
Toisaalta ihan kaikkeen ei itekkään voi vaikuttaa, vaan vaihtovuoden onnistuneisuus on myös huiman paljon omasta isäntäperheestä kiinni. Mä oon ollut ihan tajuttoman onnekas oman perheeni, järjestöni, ja ylipäätään tosi monen asian suhteen, mistä oon mielettömän ilonen! :) Mulla ei loppujenlopuks oo ollut mitään mahdottoman suuria ongelmia tai huolia, en oikeestaan voi ees uskoa miten tässä pääsi käymään näin hyvin, haha.




Ei vaihtaruus oo silti muakaan päästänyt ihan liian helpolla. Välillä tuntuu, että joka toinen päivä en malta odottaa pääseväni kotiin, ei sillä, etten viihtyisi täällä, vaan siks koska tiedän ottaneeni kaiken irti tästä vuodesta, eläneeeni täysillä ja tavallaan olevani melkein "valmis" lähtemään. Seuraavana päivänä kuitenkin tuntuu siltä, etten voi edes kuvitella lähteväni täältä. Mä oon ihan täysin rakastunut Australiaan ja tosi tosi onnellinen ihan koko kokemuksesta täällä kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen.

Ja niin, me vietettiin Kimin läksiäisiä kaks viikonloppua sitten, ja nyt siis Kimin viimenen viikko Australiassa on lähtenyt käyntiin. Me ollaan koettu lähes kaikki yhessä ja tultu niin läheisiks, etten vaan voi, enkä halua uskoa, että Kim oikeesti lähtee ens tiistaina. Itelläkin on läksiäisten, ja kyllä, myös kotiinlähdön suunnittelu edessä, mutta ennen sitä vielä puoltoista kuukautta aikaa nauttia tästä kaikesta, ja josta aion todellakin ottaa ihan kaiken mahdollisen irti loppumetreille asti! :)



Tekstilliset kuvat: tumblr

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Melbourne, my love


Heipparallaa taas!

Jos pitäis kuvailla Melbournea yhellä sanalla, se olis rakastan. 
Tein taas viime viikolla kolmen päivän visiitin mun ihanan Emman luokse, samaan tapaan kun kesälomalla, niin kun joku ehkä muistaa :) (Joulukuun reissusta on siis toinen kuvapläjäys täällä!)
Tällä kertaa kierreltiin vähän eri paikkoja, kun viimeks, ja kyllä mä vaan vieläkin oon sitä mieltä, että jonain päivänä vielä muutan johonkin Melin suburbeista. Ennen Emmalle menoa käytiin katsastamassa South Melbourne mun area repin kanssa, ja se vaikuttais varsin potentiaaliselta vaihtoehdolta ainakin tässä vaiheessa, heh! 
Eniveis, Emman kanssa oli taas ihana höpistä suomeks pitkästä aikaa, ja jihuu, sain myös ruisleipää! Ah ♥ 

If I should describe Melbourne with three words, it'd be 'I love it'. 
I visited Emma, who obviously lives in Melbourne, once again last week, just like back in December, and spent 3 amazing days with her family! :) This time we did different things and saw different places than last time, and I still reckon that one day I'm gonna move into one of the suburbs of Melbourne, not even kidding! Before going to Emma's place, we went to check South Melbourne with my area rep, and it was so nice in there so there we already have one, likely option, hah! ;)
Anyway, it was super great to talk in Finnish again with Emma, and yes, I also got to eat this rye bread I've been missing so much! 



I spotted IKEA, someone was being cute, and yummy desserts at the Blue Train restaurant!



Niin kun ylläolevista kuvista voi huomata, bongasin Ikean täältä ekaa kertaa, tosin ajettiin vaan sen ohi. Tossa tokan kollaasin vasemmassa kuvassa on Chill On "ice lounge", jossa kaikki huonekalut on tehty jäästä ja jonka lämpötila on kuulemma -10 astetta, ja jossa asiakkaat saa oleskella vaan puoli tuntia kerrallaan, ettei kukaan paleltuis tai sais hypotermiaa. Haha joopajoo, tervetuloo Suomeen.. :D
Ylemmässä keskikuvassa olin pahis ja jätin todisteet itestäni, alemmassa keskikuvassa on Suomi Newspaper, jonka Emman äiti antoi mulle. Olipas hassua lukea suomenkielistä lehtee taas! :D Se ei kyllä muutenkaan ollut mikään ihan normaali suomilehti, kun esimerkiks yhessä ihan oikeessa artikkelissa puhuttiin Titanic 2 -aluksen rakentamisesta, ja lopussa sanottiin näin: 

"Tällä kertaa tosin kaikille matkustajille ja miehistön jäsenille on paikka pelastusveneessä. Mutta kun maailma on täynnä hulluja terroristeja, eiköhän nyt jo joku suunnittele, miten upottaa uusi Titanic täsmälleen samassa paikassa missä entinen meni pohjaan vuonna 1912."

Mulle toi ainakin kuulostaa ei-ihan-niin asialliselta lehtikirjotukselta, oonko ainoa?! :D
Ja niin, viimesessä, oikeenpuolimmaisessa kuvassa komeilee yks söpöistä rantamökeistä Edithvalen rannalla.


Next to the Blue Train restaurant we went was this Chill Out ice lounge where the temperature is apparently -10 Celsius, and where the people are allowed to be only half an hour at once so that they won't freeze. Yeah, right on, you should come to Finland, guys..! :D
In the upper photo in the middle, I was being a badass and left a sign of myself, and in the lower one, there's this 'Suomi Newspaper', so a Finnish newspaper that Emma's mum gave to me. Wow, it was weird to read a newspaper in Finnish, haha! :D It was a bit dodgy one, though, when there was this article about building a ship, Titanic 2, and then the author wrote something like this: "but the world is so full of crazy terrorists so it wouldn't be a surprise if someone was already planning to sink that new Titanic, on the same date and at the same place where the old one sank". Hmm, doesn't really sound like very formal newspaper article for me! :D
Anyway, in the last photo so in that one on right, there's a cute beach cabin at the Edithvale beach.














Tosiaan, vietettiin yks iltapäivä rannalla, ja sitten illalla oli ihana auringonlasku! Ai että, tykkään :) Otettiin Emman koirakin mukaan, ja se päätti ilahduttaa kahen ruotsalaisen auringonottajatytön päivää ekaks kakkaamalla metrin päähän niiden pyyhkeistä, ja sen jälkeen varastamalla ja syömällä niiden ruuat. Tyttöparat näytti aika järkyttyneiltä! En tiennyt, olisko siinä sitten pitänyt olla hirveen järkyttynyt itekkin vai nauraa kippurassa, sen verran huvittava tilanne se kuitenkin oli! :D
No kuitenkin, vikana päivänä käytiin ajelulla Puffing Billyllä, eli siis vanhanaikasella höyryjunalla, joka vei meidät ja sata aasialaista turistia sellaseen tosi ihanaan puistoon. Meidän oli tarkotus pitää oikeen kiva piknik siellä, mutta tietysti meidän tuurilla just sillon oli tosi tihkusateinen päivä. Sää siis vähän pilas sitä reissua, mutta olihan se silti kivaa istuskella siellä junassa ja heilutella jalkoja laidan yli :)

So yeah, we spent one afternoon at the beach and also saw a beautiful sunset. Oh my, gotta love it so much! :) We took Emma's dog with us as well, and he decided to cheer some Swedish girls' day up by first doing a big poo just in front of them, and then by stealing and eating their food. The poor girls looked so shocked! I wasn't quite sure whether I should have been shocked as well or laughed my head off, it was such a hilarious moment! :D
Anyhow, in the last day I spent in Melbourne, we went to Puffing Billy. It's an old-style steam train which took us to a lovely park. It was just our luck when it was raining just then, not much though but still enough to be an annoying little drizzle. So, the weather ruined our trip a little bit, but it was still fun! :)














We did this 1000 steps challenge thingy in Dandenong. It was kind of depressing when some people just ran up and down thousand times and I was huffing and puffing more than the Puffing Billy after climbing those steps only once :D But it was pretty hard, 2k's of uphill and steep steps, and same thing back!


Ja sitten, vikana ilta oli ihan superkivanmahtava, koska päästiin taas pikasesti näkeen toisiamme Cherinen kanssa! :) Cheri majaili siis täällä Victoriassa parin viikon ajan, ja kaiken mahollisen säätämisen jälkeen onneks saatiin aikataulut ja muut sopiin niin, että päästiin näkeen ja turiseen kuulumiset yhen illan ajaks :)
Niin, ja jos Melbourne on ihana päiväsaikaan, niin mitäs sitten yöllä? Wou. Harmittaa, kun en juuri ehtinyt räpsiä kuvia, kun meillä oli hirvee kiire meidän juniin, ja noikin mitä sain on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä tai sumeita. No, pitää siis tehdä uus yritys jonain päivänä! ;)

And then, the last evening was so super good because we got to meet each other with Cherine once again, yay! :) Cherine was here in Victoria for a couple of weeks and luckily after all the confusing organizing we were able to fit our goings together and catch up in the city. If Melbourne is amazing during daytime, how about during nighttime?! Whoa. It's a shame I didn't really have time to take so many pictures since we had to hurry to catch our trains, and those ones I took are blurry or just bad in general. Oh well, it means that I'll have to have another try one day! ;)








Mun elämä on taas ollut aikamoista ajan kanssa kilpaa juoksemista. Tuntuu, ettei pää vaan pysy perässä tässä hirmusessa vauhdissa, ja fiilikset ja ajatukset kietoutuu vaan tiukemmin solmuun mitä enemmän niitä yrittää selvittää. Aikaa ei oo mihinkään, ja olis niin paljon kaikkee tehtävänä. 
Huomenna herätyskello soittaa 5:30, kun me lähetään taas Outdoor Ed beach campille. Viime leiristä on jo kaks kuukautta aikaa, vaikka se tuntuu kun eiliseltä! 
Nyt meen kuitenkin haalimaan viimeset romppeet kasaan, hyi kun inhoon pakkaamista. See ya later, toivottavasti viikonloppuna! :)

My life has been pretty hectic recently, as usual haha. It feels like I'm in a roller-coaster and left my thoughts and feelings somewhere far behind. There's so much to do and no time, so much to think and no way to make sense of anything. Gotta love being an exchange student, ha. 
Tomorrow's gonna be an early morning since we'll leave to Outdoor Ed beach camp, yahoo! It's already been two months since our last camp, but it really feels like yesterday. Weird!
Anyway, I better go to pack the rest of my stuff and then to sleep. Yuck, packing is the worst! But, see ya later, hopefully this weekend! :) xo