sunnuntai 24. helmikuuta 2013

CCB Swimming Sports


Heipat taas!


On meillä vaan mahtava koulu ja mahtavat ihmiset, täytyy sanoo. Huikeet tapahtumat seuraa toisiaan, kun viime viikolla oltiin Year 12 -leirillä, ja tänä tiistaina pidettiin koko koulun yhteinen uintikarnevaali. 2000 oppilasta kaikki yhessä, oman tuvan väreihin pukeutuneena kilpailemassa toisia tupia vastaan, tanssimassa ja kannustamassa altaiden reunoilla ja ylipäätään pitämässä hauskaa. Ihan miäletöntä!

I have to say our school is super awesome with super amazing people! All the great events keep following each other since last week we were at Year 12 retreat and this Tuesday we had our Swimming Carnival with all the 2000 students of our school! Everyone was dressed up in their own house colours, dancing, swimming and having fun together. It was so good! 



The amount of attention that is payed is too damn high..




Ja sitten, saanko esitellä yhen elämäni pelottavimmista hetkistä: alas 10 metrin hyppytornista 46 kilometrin tuntivauhdilla! Enkä nyt tarkota kierineeni takaperin hyppytornin rappusia alas, vaan ihan oikeesti hyppäsin, vaikka en ikinä olis voinut kuvitella pystyväni siihen! :D Tähän asti oon aina tärissyt kauhusta, kun oon seissyt 3 metrin hyppytornissa ja kurkkinut reunan yli veteen. Kerrohan se välimatka sen laudan ja veden välillä sitten vähän reilulla kolmella ja tärise vasta sitten..
Tosiaan, Leap of Faith, eli siis hyppääminen sieltä 10 metristä, on jokavuotinen perinne kaikille Year 12:lle. En todellakaan usko, että musta olis ollut siihen, ellei kaikki muut olis tsempannut ja puoliks pakottanut mua tekemään sen :D Mut onneks tein, se fiilis oli jotain uskomatonta (ja samalla kamalinta ikinä), kun seisoin siellä korkeuksissa, kattelin alas ja kuulin, kun koko koulu huusi ja kannusti siellä alhaalla altaan ympärillä. Ja sitten se tunne, kun vaan putosin ja putosin ja kiljuin, ja jalat ja kädet huito joka suuntaan niinkun ylösalasin olevalla torakalla, haha :D Hengissä kuitenkin selvisin, ja kyllähän siitä aikamoinen voittajaolo tuli! :)

And now, ladies and gentlemen, probably the scariest moment in my whole entire life: jumping down from the tower of 10 meter, with the speed of 46km/h or something like that! Yes, I seriously did it, even though I could not imagine I would of ever been able to do it! :D Until that point I had always thought that the tower of 3 meter is high as and had always been terrified of jumping down from it. Yup, multiply that distance with 3 and say then what is high.. Damn, I still can't believe I did it! :D
So yeah, this Leap of Faith is a tradition of Year 12s that happens every year. I don' t think I would have done it without all the people forcing me, haha :D But luckily I did it anyway, since the feeling when you stood on top of the 10 meter was so amazing, when everyone was around the pool, watching, shouting and cheering! And then the most terrifying but awesome feeling when you jump and then just fall and fall and scream like crazy and your hands and legs kick like a retarded cockroach upside down, until you splash to the water and likely hurt at least one part of your body! Anyway,I'm still alive, and so proud of myself, haha! :p






After the Leap of Faith, wooo!


Ja niin, kun tosiaan piti edustaa omaa tupaa oman tuvan väreissä, niin maalattiin Kimin kanssa ittemme ihan kokonaan päästä varpaisiin keltaseks ja punaseks! Oli ihan sika hauskaa, en oo ikinä ennen tehnyt mitään tollasta :D 

And because we had to dress up in our house colours, we decided to be totally into it and covered our whole bodies, from head to toes, with yellow and red body paint with Kim! It was super fun, I hadn't ever done anything like it before :D Everyone was like "oh wow, you guys look amazing!", (oh yeah, someone said that I looked like a person with a fake tan that has gone wrong..), maybe I should wear it every day, haha!








Omalle tuvalle piti siis hankkia pisteitä, ja uintikisojen lisäks meillä oli köydenvetoo, pukukilpailu, uimahyppykisa ja ties mitä! Leap of Faithistäkin sai pisteitä, ja ite tulin jaetulle toiselle sijalle 18 pisteellä kahestakymmenestä :D Mun tupa oli kolmas tai neljäs koko uintikarnevaalissa.

We had to try to gain as many points for our own houses as we could by participating to the races and other activities. There were heaps of them, like tug-o-war, the costume competition, bombing competition and the list goes on! They also gave points to everyone who did the Leap of Faith, and I came second (with a couple of other people) with the result of 18 points, out of 20 :D Vincent was third or fourth after the whole swimming carnival, I'm not sure which one.





Ens viikkokin näyttää koulun suhteen kaikin puolin hyvältä, kun tuun viettään huimat yhen päivän koulussa. Huomenna lähetään Outdoor Ed poppoon kanssa Meliin kolmen päivän kaupunkileirille, ja perjantaina suuntaan sinne toistamiseen, kun mennään ilmasutaidon ryhmien kanssa teatteriin. Ei siis ihan liian raskas viikko! :D Tää viikonloppukin on ollut huippukiva ja leffapainotteinen, kun perjantaina vieteltiin tyttöjeniltaa Taran luona leffojen ja herkuttelun parissa ja eilen illalla kävin elokuvissa ja syömässä mun area repin, eli siis mun aluevalvojan kanssa. Tätä syödyn roskaruuan määrää.. :D 
Eniveis, tähän loppuun vielä vähän lisää kuvia swimming sportista. Moimoi mussukat, palaillaan! :)

This week seems great as well when it comes to school since I have to spend there no more than one single day. That's because tomorrow we'll head to Melbourne with our Ourdoor Ed class for three days and on Friday I'll go there again with drama class. Not too hard week, haha! This weekend has been very good as well, with lots of junk food and movies.. On Friday we had a sleepover at Tara's with a couple of girls and a pile of movies, and yesterday I went to the cinema and out for dinner with my area rep. Good way to spend a weekend I reckon :)
Anyway, I finish this post with another load of pictures from swimming sports. See ya lovelies! :)





Photobombers, photobombers everywhere..

torstai 21. helmikuuta 2013

100 days to go


Voiko se olla totta, tasan 100 päivää jäljellä?!
Sata päivää. 230 takana, 100 edessä. Se ei oo paljon se.

Mä en tiedä miten päin olla. Toisaalta hinku nähdä oma perhe ja kaverit pitkästä aikaa ja syödä ruisleipää on hirmunen, mutta toisaalta, en vaan osaa, enkä halua kuvitella lähteväni täältä. Se tulee oleen niin vaikeeta, heippojen ja vikojen halien vaihtamiset ihmisten kanssa, joista et tiedä, näetkö niitä enää koskaan. Joo, karua, mutta oikeesti! Nyt oon alkanut toden teolla ajattelemaaan, kuinka lähellä se lähtö on, kun suunnitellaan jo läksiäisiä Kimille ja Kenzalle, jotka tosin lähtee kuukautta ennen mua, mutta silti. Tähän asti on menty niillä fiiliksillä, että "onhan tässä vielä puolet jäljellä, hyvin on vielä aikaa", mutta nyt, viikkoja ja viikonloppuja kalenterista katellessa huomaa, ettei niitä enää ookkaan niin montaa. Toisaalta se saa pienen paniikin nousemaan mun sisällä, mutta toisaalta oon tosi rauhallisin mielin ja todellakin nautin ihan jokasesta hetkestä täällä. Tänä vuonna elämä on rullannut täällä vieläkin paremmin kaiken suhteen kun viime vuoden puolella: koulu, perhe, kaverisuhteet, kaikki.
Voisin huutaa koko Australialle, että mä rakastan sitä, ihan koko sydämestäni, hyvine ja huonoine puolineen. Kyllä, tästä paikasta on tullut mulle toinen koti :) Mutta niin, nimenomaan se toinen, koska vaikka kuinka rakastankin Australiaa, sen kulttuuria ja ihmisiä täällä, Suomi on ja tulee aina olemaan ykkönen. Yks osa musta tulee aina pysymään täällä, mutta se toinen odottaa jo kaikkien kesäsuunnitelmien toteuttamista Suomessa, ja sen mielestä on ihan kiva palata kotiinkin.



Näihin tunnelmiin, hyvää yötä! xx


....


100 days to go. One hundred days until I have to leave Australia. I can't believe it. I just can't.
230 days are already gone, 100 are still to come. It's not much is it?

I don't know what to think or how to feel. I really miss my friends and family in Finland and can't wait until I see them again, but on the other hand, I can't, and I don't want to, believe the fact in one hundred days I'll be gone. It's gonna be so hard, to say goodbyes to everyone, to everything here in Australia. Hug all of those people for the last time and not knowing when you'll see them again, or if you even ever will. Now I've really started to think about it since we've started to plan a farewell party for Kim and Kenza, who will leave one month before me, though. Until this point I've been more like "oh well I'm only halfway through my program, there's still many months to go, so much time to spend, no need to worry" but now when I'm looking at my calendar and all of the weeks and weekends, I realize there's not that many left anymore. It creates a bit of panic inside me, but at the same time I feel really calm and just enjoy every single moment I spend here. Everything has been so great and even better during this year than last year.
I could shout to the whole Australia that I love it, I love everything about it from the bottom of my heart! Yes, this place has become a second home for me. But, the second indeed, since no matter how much I love Australia, its culture and people in here, Finland is and will always be the number one. One part of me will always stay here, but the other one already looks forward to travel all the way to the another side of the world, to home.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Year 12 retreat







Moimoi!

Pahottelut säätämisestä tän postauksen kanssa, julkasin aiemmin vahingossa pelkän otsikon ja sain vähän ihmettelevää palautetta siitä :D Pahottelut kans siitä, et päivittelin blogia viimeks ikuisuus sitten. 
No mitä mulle kuuluu? Tän viikon hiljaiselon aikana aikamoista menoo ja melskettä. Ylläolevista kuvista saakin jo vähän esimakua viikon kohokohdasta eli Year 12 -leiristä. Joku saattaa muistaa, kun viime elokuussa kirjottelin Year 11 retreatista, nyt oli siis kyseessä samantapanen, mutta huisisti hauskempi tapahtuma! Lähettiin taas omien tupien vanhempien oppilaiden plus muutaman omaan tupaan kuuluvan opettajan kesken kouluarkea pakoon kolmeks päiväks, jokanen tupa eri paikkoihin. Joo, kolme päivää opettajien kanssa saattaa kuulostaa tylsältä, mutta voin kertoo että ei, sitä se ei todellakaan ollut! :D Tai no, ei niitä kyllä voinut opettajiks ees sanoa, kun ne kaikki oli ihan meidän tasolla pelleilemässä, haha! Meidät jaettiin pikkuryhmiin, ja mikä parasta, mun ryhmän leaderi oli mun lemppariope, eli siis tajuttoman rento, 26-vuotias Outdoor Ed-opettaja! :p

Heyhey!
Sorry that I haven't written for ages. I've been such a busy piece of human during this week, surprise surprise! Those pictures above already gave you a sneak peek about the highlight of this week, which was... (Drumroll please) Year 12 retreat! Someone may remember how on last August I wrote about Year 11 retreat which was similar with this one, except for the Year 12 one was so much more awesome!
So we stayed at this camp thingy with the Vincent Year 12s and some staff members for three days, all the different houses went to different places. Yeah, three days with teachers might not sound like the most amazing thing ever, but I can tell you that it was! :p Well, you almost couldn't even call them teachers since they were totally at our level, being silly and stuff haha! We were divided into small groups, and the most beautiful thing in it was that my small group leader was my favourite and also the most relaxed one ever, 26-year-old Outdoor Ed teacher! :)






Kolme päivää piti sisällään syvällisiä keskusteluja oman pikkuryhmän kesken, henkisten muurien ja asenneongelmien murtamista, itkua ja naurua, kirje omalta rakkaalta perheeltä Suomesta, hyvää ruokaa, maskeeraustaitojen harjottamista, jonka jälkeen oltiin kirjaimellisesti korvia myöten kasvoväreissä, ja ennen kaikkea hauskanpitoo koko porukalla yhessä. Tunsin kaikki Vincentin, siis meidän tuvan, vanhimmat jollain tasolla etukäteen, mutta kolmessa päivässä opin tuntemaan suurimman osan vielä paljon paremmin ja eri tavalla, kun koulussa yleensä, ja oli tosi hienoa huomata, kuinka paljon meidän kaikkien yhteishenki parani :) Meillä oli kaikenlaisia kisailuja ryhmien kesken, niinkun Minuuttipeli-maratooni ja kanotointirace, ja meidän joukkue voitti ne kaikki :p 

Those three days included deep and meaningful conversations with small groups, bonding, breaking the barriers and bad attitudes, crying and laughter, my parent letter all the way from Finland, good food, awesomely skilled face painting, and most important, having lots of fun together. I knew all the Vincent kids beforehand, but during our retreat we become so much closer with almost all of them. It was great! It was also so good to notice how much our group spirit increased and how much fun we had together :) We had all kinds of 'competitions' against the other small groups, like Minute to Win it and canoeing race, and our small group won them all, naturally ;) On Thursday evening we also had this Shit Kit themed dressing up event, which meant that everyone had to wear something they wouldn't wear in public. The weirder, the better :D













Se oli ihan kiva paikka, missä oltiin, vaikka en nyt muista sen leirikeskuksen nimee tähän hätään.. :D Siellä oli uima-allas, tenniskenttä, flying fox ja kaikki, alpakoita unohtamatta! Se oli keskellä tosi kuivaa, ei-mitään-aluetta, mutta siellä lähistöllä oli sellanen pieni ja tosi mutanen järvi. Pidettiin siellä se kanoottikisa, ja sen jälkeen opettajat vs oppilaat (ja lopulta kaikki vs kaikki) -mutasota. Jälkeenpäin kaikki haisi ihan järkyttävälle sen mudan takia, mutta se oli jotain niiiin hauskaa! :D Voisin kyllä kokee tän kaiken uudestaan, oli niin huisia :) 

It was pretty nice place where we were, even though I can't remember its name :D They had alpacas, a swimming pool, flying fox and tennis courts there, it was great. It was in the middle of nowhere and  the place was very dry overall, except of that tiny, muddy and smelly lake, where we had our canoeing race and a massive mud fight afterwards. The mud fight was the best thing ever and so much fun, even though all of us looked and smelt worse than ever after it, haha! :D I really enjoyed the retreat, if I had a chance I'd surely like to experience it again! :)





Weird selfies and other weird stuff..




Tulin siis kotiin perjantai-iltana, eilen vietettiin päivä Melissä Kimin kanssa, ja tää päivä onkin sit koostunut lähinnä auringossa makoilusta, siivoilusta, kouluhommista ja hostiskän synttäreiden juhlistamisesta. Hyvä viikko siis takana, eikä tää tulevakaan pahalta näytä, kun koulussa on tulossa kaikkee kivaa ohjelmaa! :) Eilen olin silti aika haikeella mielellä, kun mulle lähetettiin läjä kuvia penkkareista joissa mun isoveli sankaroitsi Herculeksena, plus vanhojentansseista ja kaikista mun ihanista ystävistä oikeen nätteinä prinsessoina mekkoineen ja kampauksineen. Totta kai sitä toivoo, että olis voinut olla itekkin mukana, mutta oon silti tosi onnellinen siitä, että kaikilla oli mahtava ilta! :)
Mutta joo, olisin laittanut tähän loppuun Coldplayn Fix You koska se oli tavallaan koko retreatin 'tunnari', mut en saanut sitä toimiin jostain syystä. Kuitenkin, moikka ja palaillaan taas!

So I came home on Friday night, yesterday we went to Melbourne with Kim and today I've just been sunbaking, cleaned my room a bit, done some school work and gone out for my host dad's birthday dinner. This has been such a good week and the next one doesn't seem too bad at this point either! :) 
And yeah, yesterday I got heaps of photos of my brother's muck up day in Finland and also photos of my friends' formal. I was looking at all of my beautiful princesses and princes and wished I was there with them. I'm happy that they had such a gorgeous day and perfect evening! :)
Anyway, byebye and see you later! xo