perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan

Todellakin kohta, koska tänään pyörähti viimeinen viikko Suomessa käyntiin. Viimenen viikko, yks ainoo viikko jäljellä! Ihan just äskenhän oli vielä 89 päivää. (Kyllä, oon laskenut päiviä melkeimpä aikojen alusta asti :D) Ja mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sitä enemmän umpisolmua kaikki fiiliksetkin muistuttaa. Odotan ens viikon perjantaita niin innolla ja oon ihan superhypermegaonnellinen: mua odottaa ihan mahtava vuosi Australiassa, vieläkin mahtavampi perhe ja mikä parasta, koko juttu ei oo enää pelkkä mun suurin unelma ja tavoite, vaan on ihan oikeesti alkamassa viikon päästä! Ei sitä vielä(kään) voi tajuta, ehkä sitten lentokoneessa :D Odotan ens viikon perjantaita kuitenkin myös kauhulla: sitä hetkeä, kun näen perheeni viimestä kertaa vuoteen ja sitä hetkeä, kun eksyn lentokentälle ensimmäistä kertaa elämässäni. Okei, toivottavasti toi viimenen ei tuu tapahtuun!
"Jännittääkö?" No valehtelisin jos väittäisin ettei yhtään. Toisaalta pelottaa hulluna, toisaalta kaikki tuntuu ihan simppeliltä. Tää on niin kummallista, en oo koskaan ennen kokenut näin ristiriitasia fiiliksiä! :D


Kuvat on mun ja Empun eiliseltä kuvausreissulta! :) Nää ei liity mitenkään mihinkään, mut ei se mitään :D




Toi pakkaaminen alkaa myös kauhistuttaan ja kunnolla. En oo ikinä ollut hyvä pakkaamaan sopivasti tavaraa, ja nyt vielä kun se todellakin on niin justiinsa etten voi ottaa sitä mun normaalia seitsemää laukkua mukaan! Mulla ei todellakaan oo mitään hajua miten ajattelin tunkea ensinnäkin kaikki tuliaiset, jotka yksistään painaa jo varmaan päälle kymmenen kiloa, plus vielä kaikki muut tavarat 23:en kiloon! Ja yllätys yllätys, oon taas pitkittänyt viimeseen asti tätä pakkaamisen alottamista :D Onneks on olemassa mun ihana, rakas Cherine ja Cherin pakkauslista, joka tulee helpottaan tätä urakkaa ihan mielettömästi! :)





Lupasin kertoilla heti, kun tiedän jotain uutta mun hosteista. Pakko myöntää, että nyt tuli rikottua tätä lupasta pahemman kerran! Olisin nimittäin voinut jo viikko sitten kertoilla vaikka mitä, mutta no parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Mulla tulee siis olemaan hostisä Bill, hostäiti Evelyne, pikkuveli Will ja sisko Amy plus kaksi koiraa. Will on 13, Amy täyttää syyskuussa 16. Ihan parasta! :) Ollaan juteltu tosi paljon Facebookissa ja voin sanoo, että tää perhe vaikuttaa täydelliseltä mulle! Evelyne ja Amy ovat auttaneet mua nyt jo koulujuttujen ja kaiken muunkin kanssa tajuttoman paljon, olisin muuten ollut ihan pihalla ihan kaikesta :D He ovat kertoilleet myös suunnitelmista, joita heillä on kesälomalle (joka on siis Suomen talven aikana) ja ai että kun kuulosti huikeelta, en malta odottaa enää yhtään!



Aion käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, nää viimeset päivät ennen lähtöä viisaasti. Nähdä kavereita, viettää aikaa perheen kanssa ja yksinkertasesti vaan kotona, hankkia vielä viimeset tarvittavat romppeet kokoon ja pakata, herätä aikaisin ettei aikaa tuhlaannu nukkumiseen ja nauttia jokaisesta jäljellä olevasta hetkestä. Tuntuu, että kaikki kasaantuu silti parille viimeselle päivälle ja että siinä loppuvaiheessa minuuttiaikataulu on kovassa käytössä. No, ei mahda mitään :)


Nyt on onneks vielä koko päivä edessä ja laatuaika parhaan ystävän kanssa kutsuu, joten heissulivei ja hyvää viikonloppua! :)






Time is running out really fast and my final week in Finland has just started. What the, just a moment ago there were 89 days left! And the fewer days are left the more complicated are my feelings. I'm looking forward to next week's Friday, when my exchange will finally get started, and I'm so very happy about everything! Best of all, this isn't only just my biggest dream anymore but it will come true, for real, after a week! And in addition, I have a wonderful host family in Australia waiting for me :) Still I'm a little bit sad because of next week's Friday and the moment when I see my family for the very last time for a year and so on. This is so strange, my feelings haven't ever had that kind of disagreement with each other! :D

Packing is also one thing I'm worried about. I have no idea how I will be able to squeeze all of my stuff in to 23 kilos! Luckily I have Cherine and her fantastic packing list which will help me a lot with this project :D

I promised to tell you when I've got some new information about my host family. Actually I could have told this a week ago :D Anyway, I will have host dad Bill, host mom Evelyne, little brother Will, sister Amy and two dogs. Will is 13 and Amy has her 16th birthday in September. So cool! :) We have talked a lot in Facebook and I could tell you that this family seems to be perfect for me! Evelyne and Amy have already helped me with school things and also with everything else. Without their advice I'd have been so confused with everything :D They have told me also what kind of plans they have for summer vacation and them sound so good that I couldn't be more excited!


I am going to try to use these days that are left wisely. I mean, meet friends, spend time with my family and spend time just at home, pack, wake up early and enjoy every moment. Today it's time to spend some good time with my best friend, so bye and happy weekend to all! :)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

My farewell party

Moikka kaikki!


Toivottavasti ootte hengissä juhannuksen jäljiltä! Ite oon juuri ja juuri, mut järkytettiin nimittäin pahemman kerran haha! :D Huhhuh, mä en todellakaan tiedä mistä alottaa. Ehkä siitä, että mulla on maailman ihanimmat ystävät, oikeesti ♥ 

Mun paras kaveri Mari ehdotti, että vietettäis juhannuksena viisistään kolmen muun huipputytsyn kanssa tyttöjeniltaa vielä viimesen kerran ennen mun lähtöä. Tarkotus oli mennä mökille, jonka sijainti oli yllätys (vaikkakin loppujenlopuks ainoostaan mulle), ennen kun Marin äiti vallottais sen omien kavereidensa kanssa tai jotain sinneppäin, en oo varma koska tähän oli niin pitkä stoori keksittynä :D Mä sitten tein innoissani kauppalistaa, mitä kukakin meistä viidestä vois tuoda sinne ja luulin oikein olevani isossakin vastuussa koko hommasta. 


Mari ♥


Olin koko ajan aatellut mielessäni, kuinka huippua olis pitää kunnon kekkerit kaikille läheisille kavereille samaan aikaan mutta olin varma, että se on mahdotonta, enkä todellakaan olisi voinut pyytää ketään järjestämään mitään niin isoa. Juttelin joku ilta mun veljen kanssa läksiäisistä ja sanoin, ettei mulla oo varmaan mitään sen isompaa kun se viiden hengen tyttöjenilta ja että se kyllä kelpaa mulle, että tyydyn kohtalooni etten näe mun kauempana Suomessa asuvia ystäviä enää vuoteen :(


Mun kaukaset edustuskaverit!



Eniveis, olin tositosi innoissani tästä perjantaisesta "viiden hengen tyttöjenillasta", niinkun tietysti kaikki meistä!  Marin äiti nappas mut kyytiin, mutta jouduttiinkin palaamaan vielä takaisin Marille kotiin, kun kakku oli kuulemma vielä uunissa. Mä en tietysti epäillyt sitä hetkeekään :D Päästiin sitten kuitenkin tälle supersalaiselle mökille ja mun käskettiin astua ovesta sisälle ensimmäisenä. Vielä tässäkään vaiheessa ykskään hälytyskelloista ei soinut mun pään sisällä, joten voitte vaan kuvitella sen shokin, järkytyksen ja pelästyksen määrän, kun avaan oven ja viiden sijasta mökin sisältä kuuluukin kahdenkymmenen viiden hengen huutamana "YLLÄTYYYYYS!!" :D Mä en todellakaan tuu unohtamaan sitä hetkee ikinä, se oli jotain niin epätodellista mutta samalla niin mahtavaa! :) Kaikki (okei, melkein kaikki) mun tärkeimmät, rakkaimmat ja pösilöimmät ystävät oli siellä, samaan aikaan samassa paikassa, pöydällä läksiäiskakku ja paaljon muuta herkkuruokaa, seinällä kaikkien kirjoittelemia ihania viestejä sisältävä banderolli, toisella pöydällä kuvakirja kaikista muistoista, mitali, muki ja iiso kortti. Kaikki tää mua varten! :) Seisoin siinä oviaukossa suu auki vaikka kuinka kauan, ja olin varma että se kaikki oli unta :D Se oli ihan kun jostain leffasta! Voin kertoo, ettei mua oo ikinä koskaan yllätetty niin täysin ja etten oo ikinä koskaan mennyt niin sanattomaks kun siinä tilanteessa! 


Tässä vähän mun reaktiota ikuistettuna... :D




:---)





Mulla kesti oikeesti kauan toipua siitä shokista, että kyllä, siinä ne mun ystävät myös sieltä maailman ääristä asti seisoo ja ei, se ei ollut unta. Siinä sitten itkettiin ja naurettiin ja kaikkea siltä väliltä! Koko ilta ja yö ja seuraava päivä oli aivan mahtavia, parempaa juhannusta tai parempia läksiäisiä ei todellakaan olis voinut toivoa :) Saatika sitten parempia ystäviä! ♥ 





Kahen kuukauden ajan lähes kolmekymmentä ihmistä, tai no tuntuu että oikeestaan koko Suomi :D (mukaanlukien mun veli), oli ollut mukana tässä juonessa, ja mä olin ihan sen koko ajan ollut onnellisen tietämätön ihan kaikesta, enkä missään vaiheessa ollut epäillyt yhtäkään peitestooria tai mitään muutakaan mitä mun pään menoks keksittiin ettei mikään vahingossa paljastuisi! :D En vaan voi vieläkään käsittää, miten se kaikki oli mahdollista järjestää.









At 4:00 a.m... :D



Nää ylläriläksiäiset onnistui siis paremmin kun täydellisesti, tän jälkeen kelpaa lähteä vallottamaan maailmaa! En voi ikinä kiittää teitä ihania (varsinkaan Maria) tarpeeks tästä kaikesta, rakastan teitä ♥






Let's make a small summary about this text in English as well. So I thought I was going to have the very last sleepover with my five close friends in Midsummer before leaving to Australia. I've dreamed about having a farewell party together with all of my closest friends but I thought that would be impossible to organize since a part of my friends lives too far away. Anyway, I was really excited of  "the five-person sleepover" and so were my friends! I made a shopping list for us and thought I was responsible for the whole thing :D We were going to a cottage, the location of which was a secret (although only to me at last), and I was told my best friend's, Mari's, mom will come there with her friends next evening so we could be there before them.


Mari :)




When we arrived to "the very secret place", I was asked to go inside first. As mentioned, I really thought there would bee only we five girls, so you can imagine all that shock and confusion when instead of five there were about twenty five persons yelling "SURPRIIIISEEE!!" for me :D I won't ever forget that moment, it was both unbelievable and amazing at the same time! I was standing in the doorway, open-mouthed, for plenty of minutes and I couldn't realize all that was true. I can tell you, I've never ever been surprised that much and I've never ever been as speechless as in that moment! Almost thirty persons have been preparing this party for two months and in the whole time I haven't had any idea what was going on :D Anyway, the whole farewell party was so fantastic that I would never have been able to even hope for better one and not to mention better friends ♥



:D



So my surprise farewell party was more than perfect! I can't ever thank my friends, especially Mari, enough for all this :) I love you all ♥

torstai 21. kesäkuuta 2012

Isäntäperhetietoja !

Hellou!


NYT se tapahtu, meikä sai hostperheen! :) Ihanaa, oon superonnellinen tällä hetkellä! :p Oon ollu ihan täpinöissä koko aamun ja päivän, jeee ihan mahtavaa ♥

Eli mun tuleva koti (♥) sijaitsee Bendigo-nimisessä kaupungissa, Victorian osavaltiossa. Se on 150km, siis 90 minuutin (auto)matkan päässä Melbournesta. Oi vitsit, vaikuttaa sijainniltaankin ihan täydelliseltä paikalta! :p Bendigossa asuu noin 90 000 ihmistä, pieni ero siis tähän kymmenen tuhannen asukkaan Hämeenkyröön :D Oon kruisaillut Google Mapsin avulla ympäri Bendigoa ja muuta Australiaa, ja tää jatkuu varmaan iltaan asti :D Oivoi, oon niin innoissani ja sekasin kaikesta ja ilonen ja mitä vielä!

"As Bendigo is just in the centre of Victoria, it is well connected to other cities and states by road and air. It is perfectly located on the crossroad between the Calder, McIvor, Midland and Loddon Valley Highways. It has other highways, too, and Melbourne is only 90 minutes away." (Pätkä löytyy tältä sivulta)




Tässä pari kuvaa mitä löysin Bendigosta.











Mun tuleva koulu on Catholic College Bendigo, Wikipedian mukaan 1916 oppilaalla ja 260 opettajalla höystettynä. Huhhuh, tuntuu ihan mielettömältä kun on tottunut siihen omaan, 120 oppilaan ja ehkä 15 opettajan lukioon :D Tohon 1916:n sisältyy tosin kaks eri puolta, La Valla Site vuosikursseille 7-9 ja Coolock Site vuosikursseille 10-12, joista kuulun ilmeisesti jälkimmäiseen :) Tällä koululla on tosi laajat nettisivut ja nopeen vilkasun jälkeen oli kiva huomata, että mun harrastustoiveet oli oikeesti otettu huomioon näitä koulupaikkoja valitessa! Tässä mun tulevassa koulussa mulla on nimittäin esimerkiks mahdollisuus opiskella huilunsoittoa vaikka missä kokoonpanoissa ja osallistua monenlaisiin urheilujoukkueisiin :) Koulun uskonnollisuus, millä tasolla se sitten ikinä tuleekaan olemaan, ei myöskään haittaa mua ollenkaan vaan päinvastoin. Koko koulu tulee varmasti olemaan hieno kokemus koulupukuineen! :p





Itse perheestä en osaa sanoa vielä melkeimpä mitään varmaa, koska papereissa luki vain hostisän ja -äidin nimet ja osoite. Otin äitiin yhteyttä jo Facebookissa, katsotaan nyt mitä sieltä vastataan! Kirjoittelen tänne heti, kun saan tietää jotakin lisää perheestäni :)


Kerrompa tähän samaan syssyyn vielä lentotiedostakin, jotka myöskin tulivat tänään. Oon vielä aika sekasin kaikesta, varsinkin näistä lentojutuista :D Onneksi meille tuli tarkkaakin tarkemmat ohjeet lennoista, matkatavaroista ja kaikesta mahdollisesta, että eiköhän tästä touhusta vielä joku tolkku saada. Sen verran sain selville pikasella tutkimisella, että ekaks me kaikki vaihtarit lennetään porukalla Lontooseen ja sieltä Singaporen kautta Sydneyyn. 




Aattelin, että lähtö alkais tuntua realistiselta viimestään tässä vaiheessa kun isäntäperhetiedot ja lentotiedot on saatu. Saa nähdä sitten kun laskeudun täältä pilvilinnoista takasin maan päälle, mutta voin kertoo, ettei sitä kyllä ainakaan tällä hetkellä vieläkään voi tajuta, että parin viikon päästä sitä istutaan takapuoli puuduksissa yhteensä 30 tunnin (?) matkalla Australiaan! Huisia! 8)


Jeejee, Ansku is the happiest person in the world now ♥ Huippua juhannusta ihanat, olkaa rauhallisesti! :p

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Impatient and excited!

Moimoimoi!

Täällä kirjottelee yks hirrrrveen kärsimätön mutta vieläkin innostuneempi tyttönen! Äitille nimittäin soitettiin tänään STS:ltä ja saatiin niiden parin minuutin aikana tietää, että tää pitkänkamala ja piinallinen odotus loppuu HUOMENNA AAMULLA, kun mun isäntäperhetiedot ja pari allekirjotettavaa paperia lähetetään meille sähköpostiin! Sen soiton aikana sydän hyppäs valehtelematta kuuhun asti ja heitteli kolmosvoltteja. Ei hyvänen aika, ihan kamalaa tämmönen jännitys! Hullukshan tässä oikeesti tulee :D Mutta huh vihdoinkin, tätä on kyllä odotettu niiiiiin pitkään ja hartaasti! Voi pojat, mä en todellakaan nuku ens yönä! 8)


Btw, mun kokinura jatku eilen pullien ja lihapullien muodossa :)


Keskittyminen kaikkeen muuhun on tällä hetkellä jotain supervaikeeta, haha huomisesta ei varmasti tuu yhtään mitään jos oon nyt jo tämmönen :D Tää on ollut kuitenkin mahtava päivä, vietettiin kunnon laatuaikaa äitylin kanssa :) Oltiin kaksin kotona, kuoltiin tylsyyteen ja sitten saatiin ihan extempore-idea lähteä bussilla Tampereelle (koska meidän molemmat autot oli Mikon ja iskän käytössä) ja siitä puolen tunnin päästä istuttiinkin jo bussissa. Tein siis ehkä maailmanennätyksen sängystä nousemisessa, pukemisessa ja "laittautumisessa", ja olin varmasti myös sen näkönen :D Mutta onneks lähettiin, en muista koska oltais viimeks vietetty näin hauska päivä äitin kanssa! :) Kierreltiin ympäri keskustaa kuvailemassa mun tuliaisiks menevää Suomi-kuvakirjaa varten, vaihdettiin mulle Australian dollareita, käytiin syömässä oikein hienostuneesti ja muuta sellaista. Se soittokin tuli juuri sopivasti kun olisi pitänyt maksaa ruokien lasku, no saipahan tarjoilijapoikakin sitten osansa tästä mun innostuksesta :D






Vihdoin sain tän kotiutettua, tää tulee todellakin tarpeeseen... :D


Miksei Suomessa oo näin kivoja rahoja? :(


Ai niin hups, en oo puhunut vielä siitä kun se mun viikon valmennusleiri Sydneyssä oli jo vähällä peruuntua. No eniveis, äiti lueskeli STS:n sivuja vähän tarkemmin alkuviikosta ja löysi sieltä jostain tiedon siitä, että joidenkin vaihtareiden isäntäperhetiedot saattaa tulla niin myöhään, ettei vaihtari ehdi ollenkaan valmennusviikolle. Että vaihtarin lähtöä joudutaan siis lykkäämään. Siinä vaiheessa olin ihan varma siitä, että mulle tulisi käymään noin. Siksipä oon enemmän kun onnellinen ja innoissani, että niiden tietojen pitäisi huomenaamulla lepäillä sähköpostissa! :)





Palaillaan siis huomenna vihdoinkin niiden sijotustietojen parissa, goodbye siihen asti! ;)


PS. Ihana huomata, että teitä lukijoita on taas pari enemmän! Pus  ♥