keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Le freedom!

Moikka kaikki!

Mitäs teidän keskiviikkoihinne kuuluilee? Mä oon lähinnä onnitellut itseäni matikankokeesta selviytymisestä (joka olikin sitten viimeinen piiiitkään aikaan, ayee!), heittänyt koulukirjat kauas pois silmistä ja mielestä ja haudannut kaikki koulumurheet sillä samalla sekunnilla, lukenut perusteellisesti vanhojen aussivaihtareiden blogeja alusta loppuun, röhnöttänyt olkkarin sohvalla ja tuulettanut aivoja Gleen toisen tuotantokauden dvdboksin kanssa sekä pyörähtänyt riparin vanhempainillassa esittäytymässä. Täytyy sanoa, että toi mun pöytä näyttää kyllä tosi tyhjältä ilman sitä tuttua kirjapinoa, ja ihan hullu tunne kun voi kerrankin olla tekemättä mitään koulujuttuja! :D "Mitähän läksyjä huomiseks pitäis tehdä? Mihinköhän kokeeseen pitäis lukee seuraavaks? Ai niin, ei mitään eikä mihinkään!" Vaikuttaa siis pahasti sitä, että se on loma nyt! Tai okei, lauantain juhlien jälkeen vasta, mutta pieni varaslähtö ei haittaa yhtään :) Huomenna on vapaapäivä, perjantaina kokeidenpalautus ja pesistä ja lauantaina tosiaan ykkösvuosi vihdoin pulkassa!


Kuva: weheartit.com



omnom ♥


Yksi juttu tosin melkein pilaa tän idyllisen velvollisuuttomuuden (voikohan noin edes sanoa :D), meinaan vihdoin ja viimein sähköpostiin putkahtanut viisuminhakuohje. Mun oli tarkotuksena tänäiltana ja huomenna panostaa mekkoiluun, sovittaa siis vanhat mekot läpi ja lähteä huomenna uusille mekko-ostoksille, mutta nyt taisi kuviot muuttua pahemman kerran tai ainakin vähän, nimittäin tää viisumitouhu pitää saada valmiiksi niin pian kun mahdollista ja tekemistä tän kanssa tulee olemaan ihan riittävästi! Ekaks äiti puhu jostain seittemästä sivusta, mutta yhtäkkiä käteen levähtikin sellaiset 307. Että hyvää loppuiltaa ja huomista vapaapäivää mulle! :) Haha, mä kun onnellisena ajattelin päässeeni eroon kaikesta paperisodasta :D Ei vaan en valita, kerranhan sitä vain vaihtoon mennään ja onneksi iskä on olemassa! (Lue: hoitamassa puolet hommasta ;) )



Tää kasa ei näytä yhtään niin isolta kuvassa kun livenä!




Tässä kaikki tällä kertaa. Huikeita viimeisiä koulupäiviä kaikille! :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

We’re going u-u-u-u-u-up


Voi Euroviisut, tää on pyörinyt lauantaista asti päässä ihan nonstoppina!


Maanantain kunniaks teen tän Janican ilmoille heittämän haasteen! :)


1. Milloin päätit, että haluat lähteä vaihtoon?
Taisin puhua tästä jo ekassa postauksessa. Sain siis idean koko touhusta ekaluokalla (9 vuotta sitten, huhhuh!), kun meidän perheessä majaili sveitsiläinen vaihtari. Silloin keksin haluavani itsekin lähteä isona vaihtoon, päätös siitä on siis elellyt omaa elämäänsä mun mielessä aika pitkään :)


2. Kolme unelmamaatasi?
Mulla ei oo kun se yksi unelmamaa, jota ei varmaan tarvitsisi edes sanoa :D Mutta jos pitäisi listata top 3 kaikista potentiaalisista maista, niin Australian jälkeen Uusi-Seelanti ja kolmosena varmaankin Kanada.


3. Odotukset vaihtisvuodelta?
Se, että vaihtovuosi tulisi olemaan monella tapaa avartava kokemus, kasvattaisi mua fyysisen lisäksi myös henkisesti, että oppisin jotakin uutta itsestäni. Se, että pääsen tsekkaamaan menon maailman toisella puolella, tutustumaan australialaiseen kulttuuriin ja elämään sen keskellä. Se, että saisin monia sellaisia kokemuksia ja muistoja, joita en koskaan muuten pääsisi kokemaan. Tietysti se, että opin kieltä ja näen ensimmäisen uneni englanniksi (!) ja kaikki ne vieraan kielen mukanaan tuomat tilanteet ja nolot kommellukset, joiden takia voi nauraa vatsansa kipeäksi myöhemmin. Se, että pääsen surffaamaan ja näkemään kengurun ensimmäistä kertaa elämässäni! :D Uudet kaverit ja tuttavuudet, uusi koulusysteemi, hiekkarannat ja erittäin odotettu rusketus (:D) Sydneyn oopperatalo, Suuri Valliriutta ja muut nähtävyydet. Tää lista jatkuu loputtomiin, mutta tiivistettynä se, että tulevasta vuodesta tulisi yksi parhaimmista ja ylipäätään kaikki se, mitä vuosi tulee pitämään sisällään! :)


H9_large
Kuva: weheartit.com

4. Mikä on viimeisin paikka/maa mihin lähtisit vaihtoon? Eli mihin et siis ainakaan haluisi lähteä? 
Hmm, en oo yhtään miettinyt tämmöstä :D Ei mulla oikeestaan mitään selvää inhokkia oo, mutta Ruotsi olisi varmaankin listassa viimeisenä. En vaan oikein ymmärrä miksi maksaa miljoonia siitä että pääsee ihan naapuriin vuodeksi, ja muutenkin halusin kauas kotoa :)


5. Jännittääkö vuosi? 
Joo ja ei. En vielä oikein osaa sillä tavalla jännittää, kun perheestä ei ole tietoa ja lähtöön on vielä aikaa, vaikka toisaalta jännitys kyllä lisääntyy samaa vauhtia kun päivät hupenee tossa laskurissa!


6. Ketä tulet ikävöimään eniten?
Hyi mikä kysymys :( En osaa tehdä mitään järjestystä, mutta perhettä, sukulaisia ja varmasti kaikkia kavereita ihan hurjan paljon! ♥



Velikulta ♥

7. Mitä ajattelit tehdä kun koti-ikävä iskee?
Touhuta jotain kivaa hostien, kavereiden tai muiden kanssa ja yrittää keksiä mahdollisimman paljon muuta tekemistä ettei miettimiseen ja ikävöimiseen jäisi niin paljoa aikaa.


8. Oletko aikaisemmin ollut erossa perheesäsi ja ystävistäsi kauemmin kuin pari viikkoa?
Oon ollut kaikenmoisilla leireillä jotka on kestänyt juuri sellaiset plus miinus pari viikkoa, mutta se taitaakin sitten olla maksimi, eli siis en ole :)


9. Mitä aiot viedä isäntäperheellesi tuliaisiksi?
Haha, mulla on hirmunen kasa kaikkee mahdollista poroavaimenperistä lähtien :D Salmiakkia ja jotain muumijuttuja pitää ainakin vielä hankkia, varsinkin jos hostperheessä tulee olemaan lapsia :) Se poronluinen juustohöylä kyllä harmittaa, se olis ollut ihan ykkönen!


Tää sarvipää taitaa joutua jäämään kotiin... :(


10. Kun tulet takaisin Suomeen, kumman valitset: 1. vanhojen tanssit 2. abiristeily? (Nehän on siis päällekkäin ja molmpiin ei vissiin pääse. Tai jos nyt jostain syystä sattuisit pääsemään molempiin, niin kummasta luopuisit mieluummin?)
Näillä näkymin molemmat, tulevien ykkösten kanssa siis! :) Jos pitäisi valita jompi kumpi niin vanhojentanssit, koska niitä on odotettu ihan pikkutytöstä asti :p


Tässä tän kertainen aussipläjäys, nyt olisi vuorossa vähän huilunsoittoa ja sitten venäjänkirjat kutsuu! Jihuu, enää kaks koetta niin sitten tää lukuvuosi on paketissa :)

torstai 24. toukokuuta 2012

Seuraavat kaksi viikkoa matkin Naantalin aurinkoo


Ahooy!


Shortsit ja tuubitoppi, aurinko ja aurinkorasvan tuoksu, ruohonleikkurin ääni ja lintujen laulu plus Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie. Olo on tällä hetkellä jotain niin onnellista, kesäfiilis alkaa kohta oleen jo ihan huipussaaan! ♥ Fiilistä parantaa entisestään se(kin) että viimeistä koeviikkoa vuoteen viedään ja kesäloma alkaa puolentoista viikon päästä, hassua! Ai että, kyllä kelpaa ♥







Viime päiviin on siis tosiaan kuuluillut lähinnä lukemista, lenkkeilyä, jäätelöä ja auringossa loikoilua. Jos oikeen tarkasti kattoo ja käyttää vähän mielikuvitusta apuna, niin ihan kun mulle vois kuvitella jo ihan pienenpienet rusketusrajatkin selkään! Okei, ehkä se on aika paljonkin kiinni siitä mielikuvituksesta koska ruskettuminen on mulle kyllä Suomen kesässä melkein täysin saavuttamaton käsite. Josko Ausseissa sitten... :D




Mm lukeminen maistuu niin paljon paremmalta tän kanssa! ♥


Tänään postilaatikkoon kolahti kirje STS:ltä ja hetken aikaa olin jo innoissani. Ei, sieltä ei tullut mitään isäntäperhetietoihin viittaavaa, vaan Student Handbook! Saa nähdä mitä salaisuuksia se pitää sisällään, loppuilta meneekin mukavasti sitä vilkuillessa :)





Haha, tää postaus kuuluu ihan selvästi sarjaan "tärkeimmät postaukset ikinä", mutta ei anneta sen häiritä! Huippua viikonloppua ihanat :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Good friends are like stars. You don't always see them, but you know they are there


Heipat!

Krhm, mihinköhän tää neljän päivän vapaa nyt sitten taas kuluikaan? Ei ainakaan lukemiseen niin kun piti, kun jotenkin kummasti koko ajan löytyi miljoonia uusia tekosyitä lykätä sitä :D Oon mä joitakin tiedonrippeitä saanut räävittyä kokoon, mutten todellakaan sitä määrää kun suunnittelin. Näihin päiviin on kyllä mahtunut paljon kaikkea muuta äksöniä, kuten torstain reissuilu Porissa ja tänpäiväset tanssinäytökset. Ehkä mun nyt täytyy kuitenkin ottaa itteeni niskasta kiinni ja viettää ens yö noiden kirjojen kanssa.


 Kiitos Lotalle kuvaamisesta:)


Tää on ollut ihan ihme viikko. Fiilikset on ajaneet yhtä vuoristorataa kolmesataa lasissa koko viikon ajan, enkä oikein aina itsekkään ole pysynyt kyydissä. Joku päivä koulussa mulle iski ekaa kertaa taju siitä, että oon ihan oikeesti lähössä pois vuodeksi, enkä ihan oikeesti tuu näiden parin hassun päivän jälken olemaan enää sillä samalla luokalla ikinä, tai edes näkemään niitä ihmisiä tai muitakaan ystäviä, kavereita, sukulaisia ja tuttuja vuoteen. Se oli jotain tosi hassua ja kesti ihan vaan ohikiitävän ajan, mutta kuitenkin. Vielä hassumpaa on se, että oon lukenut monen muunkin tulevan vaihtarin blogista juuri tässä viime päivinä ihan samankaltaisista fiiliksistä! Mikähän ihmeen etukäteisikäväbuumi nyt on oikein meneillään? :D Tietysti oon miettinyt aikaisemminkin tätä juttua enemmän kun mielettömästi, mutta oon aina jotenkin onnistunut työntämään koko asian perimmäisimpään nurkkaan mielessäni. Tän yhden päivän jälkeen oon kuitenkin miettinyt kaikkea enemmän kuin ennen ja onnistunut sekoittamaan pääni ihan totaalisesti.


Kuva: weheartit.com


Niin, se ikävä. En haluaisi edes sanoa siitä mitään. Se on tunne, jonka kanssa ihan jokainen vaihtari joutuu varmasti painimaan jossakin vaiheessa vuottansa. Se on kaikkein haastavin puoli koko vaihtoon lähdössä, ainakin omasta mielestäni. Toisaalta ikävä on hyväkin asia, koska vasta sen kautta oppii ymmärtämään, mikä elämässä on oikeesti tärkeetä. Ilman ikävää kotiin palaaminenkaan vuoden jälkeen ei olisi sama asia!



 Kuva: weheartit.com


Vuosi. Yksi ainoa vuosi niiden kaikkien muiden joukossa, mutta silti niin erityinen vuosi. Vuosi ei todellakaan ole pitkä aika, mutta onnistuu silti joka kerta sisällyttämään itseensä hirmuisesti tapahtumia, juttuja ja muistoja. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa ymmärsin oikeasti jääväni paitsi jokaisesta näistä tulevasta tapahtumasta, jutusta ja muistosta täällä Suomessa. Karua tai ei, mutta todellisuus on kuitenkin se, että mun on päästettävä niistä kaikista irti ensi vuodeksi - niin helppoa tai vaikeaa kun se sitten tuleekaan olemaan. Sen sijaan vietän ikimuistoisen vuoden Australiassa, josta aion nauttia ja elää täysillä! :)

Useampi mun kavereista onkin kysynyt, miten uskallan lähteä vuodeksi pois ja jättää kaiken taakseni. Oikeestaan tää koko postaus taitaa olla hyvää pohjustusta tälle vastaukselle :D Tietysti lähteminen vaatii uskallusta, muttei missään aivan äärettömässä mittakaavassa. En ainakaan itse pidä itseäni minään rohkeuden perikuvana :D Valehtelisin silti jos väittäisin, että se olisi ihan helppoakaan. Moni asia ei välttämättä ehdi muuttua vuodessa, mutta vielä usemapi todellakin ehtii. Kuinka paljon nyt tähän kuluneeseen vuoteenkin on mahtunut kaikenmoisia käänteitä, huhhuh! Se on kuitenkin itsestä kiinni, jääkö niitä muutoksia pelkäämään vai ei. Voisihan sitä yhtä hyvin jättää unelmat toteuttamatta ja jökittää tutussa ja turvallisessa koti-Suomessa vain siksi, ettei mikään vain pääsisi muuttumaan selän takana tai ettei missaisi mitään. Uskon kuitenkin, että jos joku asia on muuttuakseen niin se myös muuttuu, enkä mä voi vaikuttaa siihen sen enempää, olin sitten paikalla tai toisella puolella maapalloa.




Okei, yksi asia tekee poikkeuksen tohon viimeiseen kohtaan, nimittäin ihmissuhteet ja niiden pysyvyys. Tulee olemaan hurjasti vaikeampaa pitää niitä yllä, kun on sellaiset muutama kymmenen tuhatta (?) kilometriä välissä. Onneksi naamakirja, Skype ja muut härpäkkeet on olemassa! :) Niistäkin huolimatta mielessä jyllää ajatuksia ja kysymyksiä kavereiden pysyvyydestä. En voi sille mitään, että välillä herää epäilyksiä, onko mulla ylipäätään kavereita jäljellä kun tuun takaisin. Kyllä mä sen silti tiedän, että ainakin ne läheisimmät tulee seisomaan niin vierellä kuin mahdollista ihan alusta loppuun asti ja vielä sen jälkeenkin. Se olkapää, jota vasten nojata, on edelleen olemassa, vaikkakin vähän kauempana ja abstraktimpana kuin ennen. :) Siirin sanoja lainaten toivon, että mun ystävät osaa rakentaa vuodeksi elämän, johon mä en väliaikasesti kuulu, mutta myös avata mulle ovet kun tuun takaisin.











+ monet muut ihanat! ♥

Good friends are like stars. You don't always see them, but you know they are there.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Nothing new

Heipparallaa!

Se, että jotkut pitävät blogia suomeksi mutta keksivät englanninkieliset otsikot postauksille, ärsytti mua jostain syystä siihen asti kunnes tässä vähän aika sitten tajusin itse tekeväni samaa :D Haha. Oon muutenkin kahen vaiheilla tän blogin kielen kans, että suomi vai englanti? Molemmissa on puolensa, mutta epäilen aika vahvasti että tuun jossain vaiheessa vaihtamaan englantiin, jaiks. Ehkä kuitenkin odotan siihen asti, kun kielimuurit on kokonaan kaadettu ja englanti alkaa sujumaan vähän sutjakkaammin kun nyt. :D Mitä mieltä te ootte tästä?


Tuli hirmunen kuvausfiilis yks päivä, jee kesä!




Mutta niin. Otsikko tiivistääkin aika kattavasti jo kaiken: ei siis mitään uutta! Ei vielä isäntäperhetietoja, ei viisumiohjeita, ei lentotietoja eikä muitakaan jännyyksiä. Okei oon ehkä vähän hätähousu näiden juttujen kanssa, eihän tässä vielä mikään kiire ole! :D En oo nyt taas muutamaan päivään kirjotellutkaan tänne mitään juuri sen takia, ettei vaan yksinkertaisesti ole ollut paljoa mitään tähdellistä kerrottavaa, eikä mulla oikeestaan oo ollut ihan liikaa aikaakaan sen pidempiin postailusessioihin. Mietin vaan, että jos nyt jo tuntuu etten ehdi moneen päivään postailla niin mitenköhän sitten ensi vuonna? Saatte kuulla musta hyvällä tuurilla ehkä kolmen kuukauden välein :D




Btw, käytiin viikonloppuna meidän mökillä ja vesi oli HIUKAN korkeella, kun puolet laituristakin oli veden alla :D




Onneksi huomenna alkaa neljän päivän miniloma, joka kuluukin sitten melkein kokonaan mukavasti koulukirjojen parissa. ♥ Mulla on mielessä kuitenkin pari juttua, josta voisin tulla viikonloppuna vääntämään vähän syvällisempää postausta. :) Mutta byebye siihen asti!

torstai 10. toukokuuta 2012

No worries?


Heipsansaa!

Nyt kun Suomi-Ranska on sivusilmällä vilkuiltu vinon (matikan)läksypinon keskeltä, päätin että mulla on hetki aikaa kirjotella tänne. Viimesen jakson viimeset viikot meneillään, vaikkei uskois, ja motivaatio huitelee jossain pakkasen puolella. Plää, en varmasti ole ainoa jota ei innosta kyllä yhtään tää loppujakso plus parin viikon päässä kummitteleva koeviikko! Tosi hassua, kun toisaalta on hirmunen stressi tuhannesta jutusta päällä, mutta toisaalta täysin no worries-fiilis varsinkin kouluhommissa. Ei vaan jaksaisi enää stressata mistään :D En malta oottaa että pääsen ensi vuodeksi juurikin sen no worries-asenteen keskelle ottaan rennosti koulun ja kaiken muunkin suhteen!






Tää koko lukuvuosi on ollut kyllä niin täynnä kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin, että se on mennyt jotenkin ihan hullun nopeasti. Ihan äskenhän oli vasta syksy! :D En uskalla edes ajatella, kuinka nopeesti ens vuosi tulee hujahtamaan ohi. Oon varmaan jo takaisin kotona, ennen kun ehdin edes tajuta olleeni Australiassa jossain välissä :D Enkä varsinkaan uskalla ajatella sitä, kuinka nopeasti se heinäkuun lähtöpäivä oikein tuleekaan. Siihen ei tosiaan ole enään kun se 57 päivää, tästä kun miettii taaksepäin niin sama aika sitten oli maaliskuun puoliväli! Apua ihan hullua. Tuntuu siltä, etten itsekään pysy mukana tässä mielettömässä vauhdissa :D Ei auta muu kuin yrittää ajatella, että no worries, näillä mennään!


Hakuna-matata-it-means-no-worries_large



Olo on muutenkin jotain tosi kummallista, kun puolet ajatuksista ja fiiliksistä tuntuu jo elävän omaa elämäänsä kesässä, kun taas puolet laahustaa jälkijunassa eikä voi uskoa, että kesälomaan on enää pari hassua viikkoa. Käytiin eilen pankissa suunnittelemassa mun tilijuttuja ens vuodelle, ja voin kertoa että se sekoitti päätä entisestään! Huhhuh, onneksi mun ei tarvi hoitaa yksin mitään näitä pankkijuttuja :D En nimittäin tajuaisi niistä yhtään mitään, mutta no worries, koska vanhemmat. ♥



Credit-cards_large
Kuvat: weheartit.com


Oivoi. Ehkä yritän nyt vaan pysyä kärryillä kaikesta ja katsoa mitä tuleman pitää :D Ei mulla nyt sitten muuta, joten palailemisiin! :)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Hakuprosessi

Heissan!


Mitenkäs teidän vaput tuli hulinoitua? Itse ainakin vietin ehkä parhaan vapun ikinä, tässä todiste siitä:

Äää mun elämän parhaat kolme minuuttia! :D Kuva ei todellakaan oo mikään imarteleva, mutta se ei haittaa koska Lindz. ♥

Päästiin siis juttelemaan meidän idolin (hmm, se ei oo ihan oikea sana tähän mutta olkoon :D) kanssa ja eksyttiinpä vielä samaan kuvaankin jotenkin kummallisesti! Haha, voisin jaaritella tästä vaikka kuinka ja paljon, mutta ehkä jätän tän hehkuttamisen nyt tähän tällä kertaa. :D


Sen sijaan ajattelin palata vaihtariteemaan ja läjäyttää ilmoille niinkin mielenkiintoisen aiheen kuin hakuprosessin! Ihan hirmuisesti mullistavia käännekohtia tää vaihe ei siis sisältänyt, mutta se on kuitenkin sen verran oleellinen asia vaihtoon lähtemisen kannalta että ajattelin kertoa siitäkin nyt vähän tarkemmin muutamalla tuhannella sanalla, jos vaikka joku vaihtoon lähtemistä harkitseva sattuisi joskus tätä blogia vilkaisemaan. :)






Sitä ei heti välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka iso urakka koko hakuprosessi onkaan. Aikaa, hermoja ja paperia siihen saa kulumaan aivan tuhottomasti! Itse sain hieman esimakua siitä mitä tuleman pitää, kun veljeni ähersi omien lappujensa kanssa muutama vuosi sitten. Silloin lähinnä heitin sääliviä katseita paperinivaskan suuntaan ja yritin auttaa kadonneiden lippusten metsästyksessä. Ajatus omasta, tulevasta paperisodastani tuntui enemmän kuin kaukaiselta, enkä osannut tai oikeastaan edes halunnut kuvitella itseäni tuossa samassa tilanteessa. :D Nyt tuntuukin ihan hullulta, että siitä on jo yli vuosi, kun löysin itseni aloittelemassa tätä omaa projektiani!






Koko homma jyrähti käyntiin muutaman sivun mittaisella esihakemuksella, joita lähettelin ensin YFUlle, sitten STS:lle ja parille muullekin järjestölle. Esihakemukset koostuivat hiukan järjestöstä riippuen ainakin henkilötiedoista, tuoreimmasta todistuksesta sekä opettajien suosituksista. Sen jälkeen sovittiin järjestön kanssa haastatteluajankohdasta. Haastattelujen järjestelyt tavasta paikkaan vaihtelevat järjeistöittäin: jotkut järjestöt järjestävät ryhmähaastatteluja, toiset yksityishaastatteluja. Omani oli ensin YFUn suomenkielinen ryhmähaastattelu (jonne tosin ilmaantui lisäkseni vain yksi Saksaan hakenut poika :D) Metson jossakin luokkatilassa, sitten STS:n yksityishaastattelu englanniksi Sokoksen kahvilassa. Eniveis, oli haastattelu sitten minkälainen tahansa, se on meiningiltään tosi rento eikä sitä todellakaan kannata pelätä. Itsekin tosin olisin voinut kuolla siihen haastattelua edeltäneeseen jännitykseen, mutta myöhemmin ajateltuna kaikki jännitys oli ihan turhaa. :) Onneksi haastattelijat ovat itsekin olleet vaihtareita ja tietävät tilanteen täysin! Haastattelu sisältää kysymyksiä silloisesta elämäntilanteesta, ihmissuhteista, asenteista, ajatuksista etc, ja hiukan ongelmanratkaisutaitojen mittaamista. Kielitaito ei ratkaise lopputulosta kunhan vain jotenkin pystyy reagoimaan kysymyksiin, ja sönkötys on täysin sallittua!






Muutama viikko haastattelun jälkeen viime toukokuussa paikkani siis varmistui, ja silloin sekä innostus että paperimäärä triljoonakertaistuivat. Sitten niitä lomakkeita alettiinkin täyttämään ihan toden teolla äidin kanssa! :D Parit kunnon tappelutkin saatiin aikaan, kun yötä päivää väännettiin hakupakettia valmiiksi. No ei nyt sentään, itseasiassa olin varautunut paljon suurempaankin urakkaan mitä koko touhu loppujen lopuksi oli. :D Paketti valmistui ihan omalla painollaan vaikkakin tekemistä oli ihan kiitettävästi. Kannattaa siis hakea ajoissa, että on aikaa täyttää hakulomakkeita rauhassa! Jos aikoo lähteä vaihtoon, niin kaikki yläasteaikaiset todistukset kannattaa laittaa talteen, niitä oli nimittäin ihanaa alkaa metsästämään kaiken muun tohinan lisäksi hakuvaiheessa. Toinen muistiin painettava juttu on kaikkien rokotusten ja myös suurempien sairauksien päivämäärät. Itse jouduin ottamaan vesirokkorokotteen ihan turhaan, koska ei ollut mitään todisteita, että olisin sairastanut sen, vaikka muistan tehneeni sen ihan vuoren varmasti! Mutta niin, vaikka hakupaketti sisältää paljon kaikkea, se on täysin selätettävissä. :)



Tässä on lista kaikista niistä jutuista, mitä hakupakettii piti sisällään. Terveystodistus, oppilaan & vanhempien kirjeet, valokuva-albumi, itse hakupaperit...




Vielä en kuitenkaan voi onnellisena heittää jalkoja pöydälle vaikka itse hakuprosessi onkin ollutta ja mennyttä, vaan nyt mun pitäisi repiä jostain aikaa host-perheelle tuliaisiksi menevän Suomikirjan tekemiselle ja viisumin hakemiselle, joka onkin oma pikku projektinsa. Viisumin hakuun on tulossa tarkkaakin tarkemmat ohjeet STS:ltä, siitä siis ehkä lisää vähän myöhemmin! :)




Oli sen verran kuivaa tavaraa tällä kertaa, että Rémi Gaillard on tähän loppuun enemmän kuin paikallaan! Ei tätä voi muuta kun arvostaa, ihan huikee. :D Missähän päin Ausseja tämmösiä kenguruita pääsis näkemään?